Lapsen painosta ei ole koskaan syytä puhua lapsen kuullen. Lapsen ei tarvitse kantaa huolta omasta ylipainostaan, vaan hänen pitää saada olla ylpeä ja iloinen omasta kehostaan ja kokea itsensä juuri oikeanlaiseksi – oli hänen kokonsa mikä tahansa, linjaa Syömishäiriöliitto Syli ry:n asiantuntija Katri Mikkilä.
– Mielestäni on tärkeä kysymys, tuleeko ylipainoisista lapsista lihavia aikuisia siksi, että heidän painoonsa on puututtu, sitä on kytätty ja heitä on patistettu laihduttamaan. Monen lapsen pyöreys korjaantuisi itsestään pituuskasvun myötä, jos siihen ei paniikinomaisesti takerruttaisi jo aivan liian aikaisessa vaiheessa, Mikkilä sanoo.
Jos lapsella on todella paljon ylipainoa, on Mikkilän mukaan lähes poikkeuksetta kyse siitä, että ruoalla on lapsen elämässä jokin muu kuin pelkän ruoan rooli.
Mitä enemmän ylipainoa on, sitä varmemmin taustalla on jonkinlaista psyykkistä pahoinvointia, jolloin elintapasaarnaus ei Mikkilän mukaan auta. Usein myös vanhemman suhde ruokaan on vääristynyt, ja hän on siirtänyt omia oppejaan lapselle – ruokaa on käytetty esimerkiksi palkintona, tai sillä on lohdutettu lasta.
– Tilanteen korjaamiseen kaivataan usein ammattiapua. Jos lapsen ylipainon korjaaminen on vain vanhempien vastuulla, riskinä on, että siihen puututaan niin sanotusti väärin. Se voi saada aikaan jopa syömishäiriökäyttäytymistä tai pahimmassa tapauksessa syömishäiriöön sairastumisen.
Aikuinen päättää ruoasta, lapsi määrästä
Hyvänä ohjenuorana vanhemmille Mikkilä pitää sitä, että aikuinen päättää, mitä syödään. Lapsi puolestaan päättää, kuinka paljon.
– Tarvittaessa vanhempi voi rajoittaa esimerkiksi tällaisilla tavoilla: Jos on vielä nälkä, ota lisää päiväruokaa. Jälkiruokaa ei syödä nyt enempää.