Laihduttaja-Arja: Ei nyt sentään Bikini Fitness -kilpailuun

Tämä elämäntavan muutos alkaa tuntua kivalta. Enää ei ole raskas olo. Peilistä katsoo uusi virkistyneen näköinen naama. Mitä enemmän aikaa kuluu, niin olo sen kun paranee. Naama alkaa loistaa kilpaa kevätauringon kanssa. Mieli tekisi halata kaikkia, niin kivalta tuntuu. Vihdoinkin olen päässyt kiinni omaan aktiiviseen elämääni.

Läheinen uimahalli avautui 14.3. Pitkän odotuksen jälkeen remontti viimeinkin saatiin valmiiksi. Nyt minulla on kaikki mahdollisuudet harrastaa vesijuoksua, uintia ja kuntosaliharjoittelua kodin läheisyydessä.

Uimahallin avattua ensimmäiseksi ilmoittauduin vesijumppaan, jossa käyn kerran viikossa. Varasin kuntosalilta henkilökohtaisen opastuksen, jossa minulle tehtiin henkilökohtainen harjoitusohjelma. Samalla sain myös opastuksen uusien laitteiden käyttöön. Ohjelmaani kuuluu myös uiminen kuntosaliharjoittelun jälkeen.

Painojen suuruus yllätti

Keskustelin kuntosalin ohjaajan kanssa siitä, että kuinka monta kertaa viikossa aion käydä kuntosalilla. Kerroin, että olen käynyt joskus 4–5 kertaa viikossa kuntosalilla. Hän sanoi, että et kai ole tosissasi. Tuolla kuntoilumäärällä voisi tähdätä Bikini Fitness -kilpailuun. Sanoin, ettei siitä ole pelkoa.  Menen siis kuntosalille 2–3 kertaa viikossa.

Minulle tuli yllätyksenä, että pystyn jalkaprässillä työntämään 77 kiloa. Aloitan siis tällä painolla (2 sarjaa, 15 toistoa). Olen harjoitellut liian pienellä painolla aikaisemmin. Harjoitteluun kuuluu myös muita lihaskuntoon liittyviä harjoitteita. Ohjelma on neljäksi viikoksi eteenpäin. Ostin uuden sykemittarin, jotta voin seurata, että harjoittelen oikealla sykkeellä.

Juoksumatto on minulle uusi tuttavuus. Kivaa huomata, että pystyin juoksemaan 10 minuuttia keskisykkeen ollessa 155. Sykemittari on hieno keksintö, se auttaa valitsemaan oikean juoksuvauhdin.

Hieman oudoksuttaa tuo päiväkirjassa oleva sininen palkki, joka osoittaa vauhtiliikuntaa. Miten kova syke pitää olla ennen kuin se nousee?

Tämä on ilmaista harjoittelua

Arkiliikunta on tärkeää. Olen 25 vuotta juossut/kävellyt ripeästi portaat ylös työpaikalla neljänteen kerrokseen. Portaitten ylös juokseminen on ilmaista kuntoharjoittelua. Liikunta on kuulunut elämääni jo lapsena.

Ainoa heikko kohtani on ollut vatsalihakset. Niitten eteen joudun tekemään työtä jatkossakin. Vatsalihasliikkeiden tekeminen ei tunnu kivalta, mutta sisulla mennään.

Katsotaan sitten neljän viikon päästä miten olen edistynyt. En aio kuitenkaan hampaat irvessä liikuntaa harrastaa. Jos väsyttää, niin silloin kuuntelen kehoani tarkemmin. Teen sitten muutoksia, jos siltä tuntuu.

Koirien ulkoiluttaminen kuuluu päiväohjelmaani vakiona. Lisäksi harrastan yhden koiran kanssa agilityä joka toinen viikko. Juokseminen koiran kanssa helpottuu, kun kunto nousee ja paino laskee. Enää ei tarvitse pelätä sitä, että oma massa ottaa vallan juostessa. Kun juoksee tarpeeksi kovaa ylipainoisena, pysähtyminen nopeasti on lähes mahdotonta. Saattaa käydä niin, että löytää itsensä nenältään maasta, koiran ihmetellessä vieressä.  Näin on minulle kerran käynyt.

Haasteita tietysti piisaa. Miten saan liikunnan, koiran ulkoiluttamiset, kodinhoidon, työn, kauppareissut ja riittävän levon sovitettua päiväohjelmaani. Sitten kun vielä otetaan huomioon se, että pitäisi syödä säännöllisesti tietyin väliajoin. Minulle se ainakin tuottaa ongelmia, koska olen koko ajan liikkeellä. Pitää varmaan harkita eväitten mukaan ottamista, ettei tule liian pitkiä välejä ruokailussa.

Ruokapäiväkirja auttaa

Ruokapäiväkirjan pitäminen alkaa sujua rutiinilla. Kun pääsee jyvälle tästä, ei se niin vaikeaa ole. Pitkälti se on asennekysymys. Parhaan tuloksen saa, kun pitää ruokapäiväkirjaa ja seuraa liikuntaansa. Kun on tarpeeksi kova tahto laihtua, niin sen kyllä kestää. Minä olen oppinut paljon ruokapäiväkirjaa täyttämällä.

13.3.2012: Aamulla söin kaurapuuroa. Parin tunnin päästä oli niin hirveä nälkä, etten vuosiin sellaista muista. Olin koulutuksessa eikä ollut mitään mahdollisuutta syödä siinä hetkessä. Piti kiltisti odottaa ruokataukoa. Kaupassa iski makeanhimo. Sinnittelin itseni ulos kaupasta ilman suklaapatukkaa. Hyvä minä, en antanut mieliteolle valtaa.

26.3. vaaka näyttää laihtumista parille viikolle –1,4 kiloa. Minulle tärkeintä ei ole tällä hetkellä paino vaan lihaskunto ja kiinteytyminen. Kun kävelen pitkin työpaikan käytäviä, niin tuntuu, että olen kasvanut pituutta, kun ryhti on parantunut. Vähän ihmettelen sitä, että miksi rasva ei lähde nopeammin keskivartalosta. Muualta se näyttää kyllä lähtevän.

Haasteita on tulossa jo loppuviikosta, koska olen menossa kylpylään. Siellä on tunnetusti erittäin hyvät ruoat, ja tietysti ne maailman ihanimmat jälkiruoat. En todellakaan osaa sanoa, miten minun käy siellä. Toivotaan, ettei ainakaan hirveästi tule lisää painoa.

Onnistumisen iloa kaikille Keventäjien testiryhmäläisille ja teille, jotka kamppailette painonne kanssa.

Terveisin Arja Lempinen

Lue myös Arjan aiempia kertomuksia laihduttamisesta:

80-kiloinen Arja: En halua näyttää enää greipiltä

Jouduin jo ostamaan uuden vyön, kun farkut valuivat

Tutustu Maikkarin Keventäjät-palveluun...