Miltä tuntuu olla ihailun, seuraamisen ja lahjalähetysten kohde? Tämä mies tietää: iskelmätähti Charles Plogman on pitkän uransa aikana onnistunut saamaan uskollisia faneja, jotka seuraavat keikoille vaikka maan ääriin.
– Faneja löytyy kaikenlaisia. He seuraavat ja tulevat keikoille, kommentoivat ja yleensä tykkäävät. Jotkut ihmiset tulevat ihan vain pyytämään nimmareita, iskelmätähti Charles Plogman kuvailee ihailijoitaan.
Ryhmä faneja kiertää tiiviisti Plogmanin keikkoja. Vaikka herralla ei virallista faniklubia olekaan, ovat ihailijat organisoituneet Facebookissa. Uskollisimmat heistä ovat nähneet jo satoja keikkoja.
Plogman vakuuttaa, että fanituksesta ei ole aiheutunut hankalia tilanteita.
– Hyvin vähän on mitään negatiivista. Jotkut eivät ehkä ole faneja, mutta ovat voineet ottaa liikaa alkoholia ja haluavat sitten välttämättä tulla puhumaan jostain. Ne ovat hetkellisiä juttuja, joita he varmasti katuvat seuraavana päivänä, Plogman muotoilee.
Toisin kuin voisi luulla, Plogmanin fanit eivät ole vain naisia, vaan joukossa on myös miehiä ja pariskuntia. Aktiivisesti keikoilla käyvien fanien keski-iän hän arvioi olevan 40–50 vuotta, mutta joukossa on nuorempiakin, aina teineihin saakka.
– Monesti mieshenkilö tulee kertomaan, että on ostanut kaikki levyt ja kuuntelee. Se on arvokasta, että uskaltaa tulla sanomaan, Plogman toteaa.
Koruja, karkkeja ja kynttilöitä
Ihailijapostin lisäksi fanit muistavat rakastamaansa tähteä lahjoilla.
– Lahjoina tulee suklaata, nallekarhuja ja joulun aikaan esimerkiksi kynttilöitä. He tietävät syntymäpäiväni ja muistavat ystävänpäivänä, Plogman kertoo ja sanoo olevansa otettu.
– Säästän kaiken, enkä heitä mitään pois.
Fanit ovat lahjoittaneet Plogmanille jopa koruja. Hän sanoo, että joskus tällaisia lahjoja voi olla jo vaikea ottaa vastaan.
– Jos laittaisin kaikki korut, joita saan, päälleni, näyttäisin kyllä ihan joulukuuselta, Plogman naurahtaa.
Tältä ihailu tuntuu
Fanit ovat tärkeitä Plogmanille, ja siksi hän haluaa antaa heille myös aikaa.
– Keikan jälkeen menen lattialle ja juttelen fanien kanssa. Joskus ne kohtaamiset ovat liikuttavia, kun esimerkiksi sairaat ihmiset ovat voineet kokea saaneensa voimaa musiikista, Plogman kuvailee.
Uskollisimmat fanit tulevat tutuiksi, mutta tietty raja ihailijoihin tulee kuitenkin pitää.
Miltä ihailun kohteena oleminen sitten tuntuu?
– Siihen tottuu. Välillä pysähdyn kuitenkin miettimään, kuinka tärkeää on että fanit ovat olemassa, Plogman pohtii nöyränä.
Huolella paketoitujen lahjojen, ihailijoiden kirjoittamien runojen ja korttien keskellä Plogman miettii välillä kuitenkin muutakin.
– Miten he jaksavat, ja satsaavat niin paljon aikaa? Mitä se tarkoittaa?
Studio55.fi/Milja Atu