Hoitoalalla on eletty jo pitkään ristiriitaisissa tunnelmissa. Moni kokee työnsä kutsumusammattina, mutta samaan aikaan heikko palkkaus ajaa muihin töihin.
21-vuotias Anna Karhu on ylpeä taistelevista lähihoitajista. Hänestä hoitajilla tulee olla oikeus lakkoiluun. Karhu opiskelee itsekin lähihoitajaksi, mutta opinnot ovat tällä hetkellä tauolla elintärkeästä syystä, sydämen asiasta.
– Olen menossa sydänleikkaukseen tässä parin kolmen viikon päästä. Minulla todettiin lapsena synnynnäinen sydänvika.
Karhu kertoo, että kun muut menivät koulussa liikuntatunnille, hän jäi luokkaan nukkumaan. Käveleminenkin saattoi hengästyttää.
Karhun mukaan lääkärit eivät pysty lupaamaan mitään. Toivo siitä, että leikkaus pitkittäisi sydämen kestävyyttä ja ikää, on suuri – niin lääkäreillä kuin Karhullakin.
– Jottei tarvitsisi tehdä sydämensiirtoa ja jotta voisin tehdä arkipäiväisiä asioita, kuten valita portaat hissin sijaan, Karhu sanoo.
Jos ja kun kaikki Karhun kohdalla menee hyvin eikä lakko-oikeutta estävää lakia tule, Karhu pääsee itsekin hoitotöiden pariin. Karhun ajatukset ovat kuitenkin hoitajakollegoissa.
– Ymmärrän, miksi he haluavat lakkoilla. Tuntuu siltä, että millään muulla keinolla ei saa liikettä päätöksentekoon. Potilasturvallisuus on ollut vaarassa aiemminkin, ilman lakkojakin. Potilaiden turvallisuus on tällä hetkelläkin vaarassa, kun hoitajat palavat loppuun.
Karhua ei pelota lähitulevaisuus, ei edes tuleva sydänleikkaus lakkouhkien ja mahdollisen potilasturvallisuuslain keskellä. Hän luottaa suomalaisen hoidon tasoon täysin, poikkeuksellisen omakohtaisesti.