Koulujen sisäilmaongelmat ovat osoittautuneet luultuakin yleisemmiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuoreitten julkaisujen mukaan sisäilmaongelmia todettiin tarkastuskierroksella miltei joka toisessa lukiossa ja ammattikoulussa.
Luvut ovat pahentuneet juuri niin kuin pelkäsin, kommentoi professori Tuula Putus Turun yliopistosta. Hän on perehtynyt koulujen sisäilmaongelmiin yli 20 vuoden ajan tutkijana ja konsulttina.
Professori Putus mainitsee ohimennen, että hänen käymänsä kansakoulu on suljettu kosteusongelmien takia. Samoin on käynyt tutulle oppikoululle Haminan seudulla.
– Kunnat ovat laajasti laiminlyöneet rakennustensa tarkastamisen ja remontoimisen. Siinä syy.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuoreet julkaisut kertovat juuri niin karua kieltä kuin Putus osasi yli 20 vuoden tutkija- ja konsulttikokemuksella pelätä. Tarkastuskierroksella kävi ilmi, että sisäilmaongelmia on jo 48 prosentissa lukioista ja 44 prosentissa ammattikouluista.
Aiemmissa THL:n kyselyissä on noin 30 prosenttia rehtoreista ilmoittanut, että oppilaat ja opettajat oireilevat huonon sisäilman takia. Peruskoulut eivät sairasta niin paljon kuin toisen asteen oppilaitokset.
Putuksen arvion mukaan kosteusongelmia on 1 200 koulussa. Kuntaliitto on päätynyt yli tuhanteen.
Mittaus ja mittaus
Monissa kouluissa, kuten Helsingin kuvataideoppilaitoksessa ja Launeen koulussa Lahdessa, väki oireilee, vaikka ilmanäytteistä ei löydy mitään hälyttävää.
– Ilmanäyte on kuin lottoarvonta. Kunnat tekevät sitä tietäen ja tietämättä, vaikka sosiaali- ja terveysministeriö on yli 20 vuotta suositellut ensisijaisesti materiaalien tutkimista, selittää Putus.
Hänen mukaansa ongelmapaikat löytää vain "koirakoulun käynyt insinööri". Ensi löydöstä ei pidä riemastua, koska joka kohteesta löytyy enempi kuin viisi virhettä.
Jatkuva korjaaminen "typerintä"
Ongelmien perussyy on vesi väärässä paikassa. Kosteudessa viihtyvät mikrobit, joiden joukossa on neljä "pääkonnaa". Oleellista on siis mikrobisuku, ei niinkään määrä.
– Kuivatus ei riitä. Remontissa tulee hävittää kaikki mädäntyneet rakenteet, toteaa Putus.
– Typerintä on korjata kerta toisensa jälkeen. Vakavan harkinnan paikka on, kun remontti uhkaa maksaa 70–80 prosenttia uudisrakennuksesta.
Sairas koulutalo voi olla puinen tai betoninen, pieni tai iso – jopa ihan uusi.
– Kun rakentaja ei halua kontolleen viivästysmaksuja, hän kiinnittää muovimaton kostean betonin päälle.
Putus ottaisi talouslaskelmiin pidemmän tähtäimen, koska yhden lapsen terve elinvuosi säästää yhteiskunnalta 60000 euroa. Kun lapsia on yhdessä koulussa 700 ja kullakin on odotettavissa 70–80 elinvuotta, on remontti tai uudisrakennus sen rinnalla pikkurahaa.
– Meillä on jo lahjakkaita lapsia, joita uhkaa syrjäytyminen koulun tuottaman astman tai muun yliherkkyyden takia.
Kuntaliitto odottaa tukea
Professori Putus kiittää edelläkävijöinä Saarijärveä ja Loviisaa, jotka ovat kartoittaneet lasten tiloja systemaattisesti. Samalla tiellä on Kokkola.
Kuntaliiton toimitilaekspertti Esko Korhonen korostaa, että kuntien on aika pureutua sisäilmaongelmiin viimeistään nyt. Talouspinteen takia kannattaa säilyttää ja pitää kunnossa vain todella tarpeelliset rakennukset ja luopua muista.
Kuntaliitto toivoo valtion nelinkertaistavan kosteusremonttiavustukset, sillä nykyinen 50 miljoonan euron määräraha kuluu jo aloitettuihin kohteisiin.
– Homekorjauksilla voisi työllistää, vihjaa Korhonen.
Yksi ratkaisu olisi kuntien yhteistyö yli rajojen, mutta sitä haittaa kunta- ja sote-uudistusten keskeneräisyys.
(MTV3–STT)