Hybridisodankäynniksi kuvattu Ukrainan sota sisältää disinformaation ja perinteisten aseiden ulottuvuuden. Kyberelementti jää asiantuntijoiden mukaan vajavaiseksi.
Olemassa olevien tietojen perusteella on vaikea pitävästi sanoa, miten hyökkäyksiä on tehty.
– Molemmin puolin on pyritty käyttämään erilaisia kyberhyökkäysmuotoja ja vaikuttamaan toisen osapuolen tietojärjestelmiin. Voi olla että niiden vaikutukset eivät ole olleet kovin suuria, Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden dosentti Martti Lehto kertoo.
– Ukrainan kriisissä on ollut yllättävän vähän kyberelementtiä. On ollut, mutta ehkä vähemmän, kuin mitä olisin olettanut, Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen johtaja Mikko Heiskanen sanoo.
Tilanteen ristiriitaisilla tiedoilla hämmentämisen lisäksi Heiskanen kertoo häirinnän olleen lähinnä tietoliikenteeseen vaikuttamista, kännyköiden kaappaamista ja jossain määrin verkkosivujen kaappaamista.
– Näyttää siltä, että Ukraina ei ole kovin teknologiariippuvainen maa. Silloin tällainen kyberhyökkäys ei ole kovin tehokas.
Mitä teknologisesti kehittyneemmästä valtiosta on kysymys, sitä haavoittuvaisempi se on kyberhyökkäyksen kohteena.
Kyberhyökkäyksessä mahdollisesti lamautettavat infrastruktuurin järjestelmät perustuvat Suomessa lähes kaikki jonkin asteiselle verkko- ja tietokoneohjaukselle.