Kunniaväkivallan ehkäisy sen taustatekijöihin puuttumalla olisi nostettava vahvemmin esiin oikeudellisessa keskustelussa, arvioi väitöstutkimus.
Debatti aiheesta on tähän asti keskittynyt laajasti kriminalisointiin eli tehtyjen rikosten rankaisemiseen, käy ilmi Åbo Akademissa alkavan viikon perjantaina väittelevän Lisa Gransin väitöskirjasta.
Gransin tutkimus painottaa kunniaväkivallan taustoja. Siihen altistavat etenkin tiukat sukupuoliroolit ja negatiiviset sukupuoleen liittyvät stereotypiat, joiden mukaan miehet ovat naisten yläpuolella.
Väittelijä osoittaa, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaan valtion on ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin kunniaan liittyvän väkivallan estämiseksi sekä yksilötapauksissa että yleisellä tasolla.
– Aika laajasti tämä velvoite jää täyttämättä. Näin on varsinkin yleisellä tasolla, kun pitäisi pystyä muuttamaan asenteita. Siihen ei ole oikeastaan missään maassa tartuttu kunnolla, Grans arvioi.
Hän selvittää väitöstutkimuksessaan, millainen on valtiolta vaadittavien toimien vähimmäistaso.
– Valtion resursointia on tarve lisätä. Kunniaväkivallan ehkäisy ennalta on jätetty pitkälti vain kansalaisjärjestöille.
Video: Kunniakäsitteisiin kytkeytyy myös keskustelu pakkoavioliitoista ja sukuelinten silpomisesta.
6:45
Miten suojella perheen sisällä?
Grans tähdentää, että mitään tiettyä yhteisöä, uskonnollista ryhmää tai valtiota ei saa leimata kunniaväkivaltaan taipuvaiseksi.
– Siihen syyllistyvät ja sitä puoltavat ovat vähemmistöjä jokaisessa yhteisössä. Tätä ilmiötä ei pidä yleistää mihinkään ryhmään liittyväksi.
Väitöstutkimus alleviivaa, että kunniaväkivallan motiivi on perheen kunnian varjelu. Perhe voi kokea, että ympäröivä yhteisö kannustaa väkivaltaan tai jopa vaatii sen käyttöä.