Sukupuolistunut väkivalta - oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. Toimittaneet Johanna Niemi, Heini Kainulainen ja Päivi Honkatukia (Vastapaino 2017)
Maahanmuuttajien myötä Suomessakin on alettu keskustella yhä enemmän naisiin kohdistuneesta väkivallasta. "Maahanmuuttokriittisten" mukaanhan muualta tulleet ovat vaara etenkin maamme naisille. Sukupuolistunut väkivalta -kirjan luettuaan huomaa viimeistään, että naisiin kohdistuva väkivalta on ollut jo ennen maahanmuuttoa hyvin tuttu ilmiö Suomessa. Hyvä tietenkin, että maahanmuuttajien myötä asiasta keskustellaan tai ainakin "väitellään" entistä enemmän.
Poliisin tietoon tulleista pahoinpitelyistä 59 prosentissa uhrina on mies ja vastaavasti 41 prosentissa nainen. Parisuhdeväkivallan uhreista kuitenkin 80 prosenttia on tuoreiden tilastojen mukaan naisia. Raiskauksista puolestaan lähes kaikki on naisiin kohdistuneita vaikkakin esimerkiksi vuonna 2015 poliisin tietoon tuli 23 miehiin kohdistunutta raiskausta (samaan aikaan naisiin kohdistui 841 raiskausta).
Miehiä hakataan kadulla, naisia kotona
Väkivalta on siis kirjan nimen mukaisesti hyvin sukupuolistunutta ja tätä teemaa kirja nimenomaisesti käsittelee monesta eri kulmasta. Miehet joutuvat useammin tuntemattomien tekemän väkivallan kohteeksi julkisessa tilassa kun taas naisten kokemuksia määrittävät seksuaalisen väkivallan mahdollisuus ja väkivallantekijän läheinen suhde uhriin. Suomessa naiset tuntevat eurooppalaisia sisaria useammin myös joutuvansa vainon kohteeksi.
Kirja käsittelee siis pääasiassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä oikeudelliselta että sosiaaliselta kannalta. Oikeudellisen näkökulman mukaan Suomi ei ole riittävän hyvin toteuttanut Euroopan neuvoston vuonna 2011 hyväksymää Istanbulin sopimusta, joka koskee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä perheväkivaltaa. Tämä siitä huolimatta, että Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on eurooppalaisittain korkealla tasolla ainakin kyselytutkimusten mukaan.