USA 2011. Ohjaus: Jennifer Yuh Nelson. Käsikirjoitus: Jonathan Aibel and Glenn Berger. Tuottaja: Melissa Cobb. Vastaava animaattori/koreografi: Rudolphe Guenoden. Leikkaus: Clare Knight. Musiikki: Hans Zimmer and John Powell. Suomalaisissa äänirooleissa: Tuomas Uusitalo, Ismo Kallio, Matleena Kuusniemi, Kari Ketonen, Arttu Wiskari, Tommi Evilä, Iina Kuustonen. Kesto: 92 min.
Kung Fu Pandan jatko-osa nappaa tarinan punaisen langan siitä, mihin vuoden 2008 edeltäjä jäi. Vaikka DreamWorks-yhtiön budoeläinseikkailu ei lajityyppinsä kirkkaimpaan kärkeen sijoitukaan, viehättää halki-poikki-pinoon-tarina railakkaalla energisyydellään. Ihan kaikkein pienimmille näin rankkaa mättöä ei silti voi suositella.
Kakkososa keskittyy jättiläispanda Pon lapsuuteen, mikä tarinaan jo kertaalleen perehtyneitä saattaa kiehtoa aivan erityisesti. Kung Fu Pandan vihjaama ”lajien sekoittuminen” on nimittäin päähenkilön kohdalla ollut aivan harvinaisen vaikea niellä. Tällä kertaa pääsemme vihdoin perille asioiden oikeasta laidasta.
Lohikäärmesoturin meriitin ansainnut Po johtaa edelleen fantastista viisikkoaan, johon hänen itsensä ohella lukeutuvat Tiikeritär, Kurki, Mantis, Apina ja Kyy. Vanha tuttu vihollinen vaanii taas laakson rauhaa, ja tällä kertaa lordi Shenin kätyreillä on apunaan pelottava uusi keksintö, ruudilla toimiva tykki.
Riikinkukko-lordin punoessa pahoja juoniaan Po alkaa nähdä muistikuvia lapsuudestaan. Kuinka ollakaan, jättiläispandan varhaisilla muistoilla on yllättävän paljon tekemistä laakson tulevaisuuden kanssa.
Kung Fu Pandasta ekalla kerralla pitäneet nauttivat näkemästään varmasti myös nyt. Leffan päälle lätkäisty 3D ei tosin anna katsomiskokemukselle lisäarvoa. Kakkonen pärjää vallan mainiosti – hahmojen animoinnin näkökulmasta jopa paremmin – normaalissa laajakangasformaatissa.
Kakkoselokuva on tunnelmaltaan ykköstä tummasävyisempi. Tähän vaikuttavat tarinan vakavammat elementit, joista juontavat juurensa myös Pon lapsuuteen liittyvät traumaattiset flashbackit. Myös toiminta on astetta jyrkempää, mikä kannattaa ottaa lapsikatsojien kohdalla huomioon.
Kolmas on sekin jo luvassa, ja ensi-iltansa se saanee 2014 paikkeilla. Jää nähtäväksi, riittääkö panoksia vielä yhteen kungfuiluun. Ainakin Pon ja Tiikerittären suhteesta voisi löytyä syvennettävää.