Väärinkäytöksen ilmoittaja, ilmiantaja, epäkohtien esiin nostaja, rikkeiden raportoija, pilliinpuhaltaja, whistleblower. Oli termi mikä hyvänsä, kohta heidän suojaansa parantava lainsäädäntö tulee voimaan myös Suomessa.
EU-parlamentti hyväksyi huhtikuussa lainsäädännön, jolla pyritään takaamaan parempi suoja ilmoittajille, jotta nämä rohkaistuisivat kertomaan rikkeistä. Parlamentti perustelee lainsäädäntöä Luxemburg-vuodoilla ja Panaman papereilla, jotka osoittivat ilmoittajien paljastusten tärkeyden.
Tällä hetkellä siihen liittyvä direktiivi on jäsenmaiden hyväksyttävänä.
– Oikeus- ja sisäasioiden kokous on Brysselissä 7. lokakuuta, ja siellä Ilmoittajien suojelua koskeva direktiivi luultavasti hyväksytään, kertoo neuvotteleva virkamies Juha Keränen oikeusministeriöstä.
Direktiivin voimaantulon jälkeen jäsenmailla on kaksi vuotta aikaa laittaa se täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään.
– Meidän, kuten muiden EU:n jäsenmaiden, täytyy järjestää ilmoittajien ilmoituskanavat ja määrittää viranomainen tai viranomaiset, jotka ottavat näitä ilmoituksia vastaan. Ilmoitusten ei tarvitse olla tietoja rikoksesta, ne voivat olla EU-oikeuden rikkomiseen liittyviä, perusteltuja epäilyjä.
Lue myös: New York Times: Trumpin ilmiantaja on CIA:n virkailija, joka on työskennellyt Valkoisessa talossa
Uusilla säännöillä on muun muassa tarkoitus suojata ilmoittajia mahdollisilta kostotoimilta, kuten työpaikan menettämiseltä tai nimen tahraamiselta.
– Meidän täytyy miettiä, miten ilmoitukset käsitellään ja millaista suojelua ilmoittajan pitää saada täällä Suomessa. Meillä on maailmalta kokemusta, että tahallisia vääriä ilmoituksia on tehty vahingoittamisilmoituksessa, joten pitää miettiä myös miten ilmoituksen kohdetta suojellaan vääriltä ilmoituksilta.
"Keskeistä korruption torjunnassa"
Tämäntyyppistä EU-tason lainsäädäntöä ei ole ollut aiemmin, Euroopan neuvosto on ainoastaan tehnyt suosituksen aiheesta vuonna 2014, Keränen kertoo. Suomen oikeusministeriössä uutta lainsäädäntöä pidetään merkittävänä asiana.
Keränen huomauttaa, että esimerkiksi EU:lta jää taloudellista hyötyä saamatta väärinkäytösten vuoksi.
– Sanotaan, että korruption torjunnan näkökulmasta tämä on keskeinen torjuntakeino. Meillä ja kansainvälisesti tiedetään, etteivät ihmiset uskalla ilmoittaa, koska pelkäävät erityyppisiä kostotoimenpiteitä.
Direktiiviä voidaan soveltaa esimerkiksi julkisiin hankintojen, rahoituspalvelujen ja kansanterveyden aloihin. Keräsen mukaan jäsenmailla on mahdollisuus laajentaa lainsäädäntöä laajemmalle kuin EU esittää.
– Direktiivillä asetetaan minimi, ja jäsenmaat saavat harkita, pitäisikö soveltamisalan olla laajempi ja koskea muitakin kuin direktiivissä olevia aloja. Direktiiviä sovelletaan valtioon, kuntiin ja yksityiseen sektoriin, mutta yksityinen sektori on rajattu. Organisaatiossa pitäisi olla vähintään 50 työntekijää tai vuosittainen liikevaihto vähintään 10 miljoonaa euroa. Eli se rajaa lain soveltamisalasta paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Meidän on mietittävä, ovatko nuo direktiivin asettamat vähimmäisvaatimukset riittäviä.
Mitä väärinkäytösten ilmoittaja tarkoittaa?
Whistleblower eli väärinkäytösten ilmoittaja on saanut kuluvan viikon aikana Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin todelliseen myrskyn silmään, mutta mitä whistleblowing käytännössä tarkoittaa?
– Ilmoittaja tunnistaa väärinkäytöksen ja hänellä on joku taho tai kanava, jolle toimittaa ilmoitus. Se on whistleblowing-prosessi kaikessa yksinkertaisuudessaan, kertoo hallintotieteen emeritusprofessori Ari Salminen.
– Siinä on kaksi puolta. Toinen on se, että yritetään saada vakavia väärinkäytöksiä tai korruptiota ilmoitettua ja estettyä. Ilmoittajahan ei ryhdy niitä korjaamaan, vaan tekee ilmoituksen. Ilmoittaminen voi myös toimia organisaatiossa johtamisen välineenä. Organisaatiota voi kehittää, kun on järkevä ja toimiva kanava, johon henkilökunta tietää voivansa tehdä ilmoituksia jos näkee taloudellisia, henkilöstöön tai ympäristöön kohdistuvia väärinkäytöksiä. Suurissa yrityksissä on tällaisia kanavia.
Lue myös: New York Times: Trump kertoi haluavansa tietää, kuka antoi tiedot Ukraina-puhelun ilmiantajalle – kutsui tietovuotajaa "lähes vakoojaksi"
Whistleblowingiin liittyy Salmisen mukaan vahvasti anonyymiys. Ilmoittajan henkilöllisyyttä ei tiedetä ja häntä suojellaan, jotta henkilöllisyys myös pysyisi hämärän peitossa.
Väärinkäytösten ilmoittajia suojelevaa lainsäädäntöä on säädetty joissain maissa. Salmisen mukaan esimerkiksi Euroopan maissa kyseinen lainsäädäntö on melko nuorta.
Yhdysvalloissa laki suojaa ilmiantajaa
Yhdysvalloissa Trumpin ja Ukrainan presidentin puhelun ilmiantajaa suojaa kasa lakeja, koska hän teki ilmiannon virallisen kanavan kautta.
– Eri maiden lainsäädännössä on selvästi se pointti, että ilmoittajaa suojellaan. Ainoa hyvä tapa suojella on joku järkevä kanava, johon voi luottaa. Henkilö tietää mihin ja mistä ilmoittaa, hän tietää pelisäännöt. Järjestelmän tai organisaation pitää suojella häntä, ettei hän joudu vasta- tai kostotoimien kohteeksi.
– Kuinka moni viitsii ilmoittaa rikkeistä, jos sellaista järjestelmää ei ole? Kostotoimet voivat olla aika raakoja, pahimmillaan ilmoittajan läheisille aiheutetaan vahinkoa tai ilmoittaja irtisanotaan.
Salminen muistuttaa ohimennen Puolustusvoimien johdon ja upseeriliiton kiistasta Suomessa. Puolustusvoimat kertoi ottavansa käyttöön tänä vuonna sähköisen ilmoituskanavan, jolla työntekijät voivat ilmoittaa havaitsemistaan rikkeistä. Upseeriliitto ilmoitti verkkosivuillaan julkaistussa tiedotteessa, että se vastustaa kanavan käyttöönottoa ja nimesi sen käräytä kaveri -kanavaksi.
– Etiikan tutkijana voisin sanoa, että liitto voisi jotenkin päivittää asenteensa. Tällaisia kanavia on monissa valtioissa, ja niiden väärinkäyttö on kuitenkin aika harvinaista.