Vuorovaikutus on vauvalle ensiarvoisen tärkeää – tämä tehdään vauvaperheille selväksi. Käytännössä vauva voi kuitenkin olla vaitelias keskustelukumppani, ja viihdykkeen keksiminen päivästä toiseen vaatii vanhemmalta kekseliäisyyttä. Tutkijoiden mukaan vauvat tarvitsisivat yhteisiä ilon hetkiä perheensä kanssa päivittäin.
Vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija Eeva Oksanen Mannerheimin lastensuojeluliitosta luottaisi tavalliseen arkeen.
– Lähtisin siitä, että vauvaperheen tavallisten rutiinien keskellä tapahtuva vuorovaikutus on yleensä riittävää, hän sanoo.
Näillä hän tarkoittaa vaipan vaihdon, kanniskelun ja syöttämisen kaltaisia jokapäiväisiä tilanteita.
– Tällaiset hyvin arkiset hetket ovat vauvalle ihan tosi tärkeitä vuorovaikutustilanteita.
Pienokainen saa leikkiä myös itsekseen
Pakollisten rutiinien jälkeen päivään voi kuitenkin jäädä monta sellaista tuntia, joina vuorovaikutuksen määrä ja laatu ovat vanhemman aktiivisuudesta kiinni. Psykologian tohtori ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti Marjo Flykt korostaa, että jos vauva näyttää viihtyvän itsekseen, sitä ei tarvitse koko aikaa aktiivisesti leikittää. Varsinkin vanhempien vauvojen on tärkeä voida tutkia maailmaa myös omin päin.
Lue myös: Vauva reagoi hellyttävästi lahjaansa ensimmäisenä syntymäpäivänään: ”Emme odottaneet häneltä alkuunkaan tuollaista reaktiota"
Sekä Flykt että Oksanen painottavat jatkuvan vuorovaikutuksen sijaan valmiutta kuunnella vauvan tarpeita. Jos vauva leikkii tyytyväisen oloisena itsekseen, vanhempi voi napata itselleen kahvihetken.
Tarvittavalle vuorovaikutusmäärälle ei ole asettaa vähimmäisaikasuosituksia, mutta molemmat korostavat, että joka päivälle olisi hyvä löytyä yhteisiä ilon hetkiä.
– Tiedetään, että vauvan on tärkeää nähdä, että vanhemmat nauttivat vauvan seurasta, Oksanen sanoo.
Vauva kertoo, jos vuorovaikutusta ei ole tarpeeksi
Jos vanhempi kuitenkin on epävarma vuorovaikutuksen riittävyydestä, Flykt kehottaa tarkkailemaan vauvaa ja pohtimaan arjen sujumista. Löytyykö vauvaan yhteys? Onnistuuko vanhempi rauhoittelemaan pahaa mieltä? Löytyykö yhteisiä mukavia hetkiä?
Flykt painottaa, että vauvat ovat erilaisia ja ikävaihekin määrittää paljon. Alle kaksi kuukautta vanha vauva harjoittelee vastavuoroisuuden alkeita. Silloin vuorovaikutus koostuu pienistä hetkistä: nälän tunnistamisesta ja syöttämisestä sekä rauhoittelusta, kun vatsaan sattuu.
Neljän kuukauden tietämillä vauva on usein jo taitava esimerkiksi vaihtamaan aikuisen kanssa hymyjä.
– Nelikuisen kohdalla olen huolissani, jos ei vuorotellen välillä tehdä kasvotusten jotakin, Flykt kuvaa.
Yhdeksänkuisella hyvä kehityksen indikaattori on esimerkiksi se, että vauva katselee vanhemman kanssa yhdessä jotakin tavaraa.
Liiallinen itsenäisyys voi olla hälytysmerkki
Käytännössä vuorovaikutuksen puute voi ilmetä vauvan käytöksessä monin tavoin. Flyktin mukaan vauvaa voi olla hankala saada kontaktiin aikuisen kanssa tai syömisen, unen tai tunteiden säätelyn kanssa on hankaluuksia. Lapsi voi myös olla korostetun helppo ja omavaraisesti toimiva.
Koska vuorovaikutuksen merkitys vauvan kehitykselle on kokonaisvaltaista, laiminlyönneillä on pahimmillaan kauaskantoisia seurauksia. Muun muassa lapsen stressinsietokyky, luottamus toisiin ihmisiin ja käsitys omasta itsestä kehittyvät suhteessa hoitajaan.
– Vauva tarvitsee normaaliin kehitykseen aina toista ihmistä avuksi, Oksanen summaa.