Keskusrikospoliisista eläköitynyt ja taiderikoksia Suomessa tutkinut Kimmo Nokkonen spekuloi, mitä voi olla poikkeuksellisen Louvren taidevarkauksen taustalla.
Louvren varkaustapaus oli entisen Keskusrikospoliisin tutkijan mukaan todennäköisesti tilauskeikka, jonka motiiveja voi vain spekuloida.
Suomen keskusrikospoliisissa taidevarkauksia tutkinut ja sittemmin eläköitynyt Kimmo Nokkonen arvioi Louvren sunnuntaista varkautta röyhkeäksi ja tarkasti harjoitelluksi teoksi.
Selvää on Nokkosen mielestä, että kyseessä oli tilauskeikka, jonka todellinen tilaaja voi olla jopa useiden välikäsien päässä.
Lue myös: Louvren johtaja myönsi museon kameravalvonnan olevan täysin riittämätöntä
Motiiveja esineiden vientiin voi Nokkosen mukaan olla joko raha tai tarkoitus käyttää esineitä neuvottelukappaleina myöhemmin oman asian edistämiseen.
Nokkonen on seurannut tapausta ainoastaan mediasta, ja tässä jutussa esitetyt arviot perustuvat mediatietoihin.
Anastettujen korujen joukossa olivat kuningatar Maria Amalialle ja kuningatar Hortenselle kuuluneet safiirein koristellut tiara, kaulakoru ja korvakoru, Marie Louise Itävaltalaiselle kuuluneet smaragdikaulakoru ja -korvakorut, niin sanottu reliikkirintaneula sekä keisarinna Eugenien tiara ja timanttirusetti.
Le Figaron mukaan Louvrelle varastettujen esineiden arvo on 88 miljoonaa euroa, mutta esineiden arvoa ja kulttuurihistoriallista arvoa on mahdoton mitata.
Ranskalaismedian mukaan varkaat eivät tulisi saamaan 88 miljoonaa euroa esineistä tai niistä irrotetuista timanteista ja sulatetuista metalleista.
0:25
Tästä esineiden kohtalo riippuu
Kimmo Nokkonen ei usko siihen, että varkaat olisivat kiinnostuneita esineiden kulttuurihistoriallisesta arvosta. Mediassa on jo kerrottu, että tekijöiden epäillään linkittyvän järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Ranskan tasavallan presidentti Emmanuel Macron on vannonut, että esineet löydetään ja tekijät saatetaan vastuuseen.
Nokkonen sanoo, että esineiden kohtalo riippuu paljolti keikan tilaajan motiivista.
Käytännössä tilaajalla on Nokkosen mukaan muutama motiivi toimia.
– Ensimmäisenä tulee mieleen, että jalokivet irrotetaan esineistä ja metallit sulatetaan. Niistä saa rahaa, koska varastetuissa koruissa oli valtavasti timantteja ja jalokiviä. Esineistöä on lähes mahdotonta muuttaa rahaksi sellaisenaan, Nokkonen arvioi.
Tähänkin liittyy kuitenkin riskejä.
– Louvren esineistä on varmasti tehty tarkat materiaalitutkimukset, joten kivet ja metalliseokset voidaan jäljittää, Nokkonen sanoo.
Esineiden tuhoaminen olisi kulttuurihistoriallisesti kaikista surullisin vaihtoehto.
Neuvotteluväline?
Rikollisilla voi kuitenkin olla muitakin motivaatioita kuin esineiden nopeasti rahaksi muuttaminen.
Toinen vaihtoehto on Nokkosen mukaan pitää esineitä yksityiskokoelmissa ja mahdollisesti käydä kauppaa myöhemmin Ranskan valtion kanssa näiden esineiden palauttamisesta.
Nokkonen huomauttaa, että järjestäytynyt rikollisuus on ollut aiemminkin kiinnostunut huipputaideteoksista.
– Vuonna 1969 Sisilian mafia eli Cosa Nostra, varasti Palermosta Caravaggion työn ja yritti käyttää sitä vuosia myöhemmin neuvotteluissa saadakseen lievemmän tuomion johtajalleen, Nokkonen huomauttaa.
Tässä voi olla kyse samasta. Eli esineet vietäisiin nyt yksityiseen kokoelmaan tai piiloon, ja niitä käytettäisiin myöhemmin neuvotteluissa Ranskan valtion kanssa.
– Eli jos taustalla on eurooppalaista järjestäytynyttä rikollisuutta, jengi voi käyttää esineitä neuvotteluissa saadakseen omia miehiään vapaaksi.
Silloin kysymys olisi, suostuuko Ranska tai mikään muu valtio, neuvottelemaan rikollisten tai terroristien kanssa. Ja mikä olisi niin suuri panos, että mikään valtio suostuisi neuvotteluihin.
– Italiassa ei suostuttu, ja kyseinen Caravaggion työ on edelleen kateissa.
Jos Ranska suostuisi neuvottelemaan, niin sekin paljastuisi julkisuuteen myöhemmin, sillä nämä historialliset esineet todennäköisesti palautettaisiin Louvreen.
– Tämä on nöyryytys Ranskalle, kun keskellä päivänvaloa isketään ranskalaisen kulttuuriperinnön kehtoon, ja seitsemässä minuutissa saadaan arvokkaita esineitä vietyä, Nokkonen toteaa.
0:45
Tämä Louvren historiallisesta ryöstöstä tiedetään
Neljä varasta veivät Pariisissa sijaitsevasta Louvren museosta kahdeksan eri esinettä, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeitä ja arvokkaita esineitä.
Anastettujen korujen joukossa olivat kuningatar Maria Amalialle ja kuningatar Hortenselle kuuluneet safiirein koristellut tiara, kaulakoru ja korvakoru, Marie Louise Itävaltalaiselle kuuluneet smaragdikaulakoru ja -korvakorut, niin sanottu reliikkirintaneula sekä keisarinna Eugenien tiara ja timanttirusetti.
Ranskalaismedian mukaan varkaat olivat jo 10 päivää aikaisemmin varastaneet nostokorin. Nostokoria oli myyty leboncoin-sivustolla, jossa voi suomalaisten tori.fi-sivuston tapaisesti myydä käytettyä tavaraa. Ostamisen sijaan, nostokori oli viety sen omistajalta.
Sunnuntaina 19.10. varkaat murtautuivat museoon noin kello 9.30. Varkaat pääsivät nosturin avulla museon Apollo-gallerian yhteydessä olevaan parvekkeelle.
Varkaat rikkoivat ikkunan leikkureilla, ja pääsivät sisään. Hälytysjärjestelmä kyllä käynnistyi, ja vartijat tulivat paikalle. Varkaat uhkasivat vartijoita leikkureilla.
Vartijoiden kerrotaan tämän jälkeen hälyttäneen apua ja siirtäneet museon vieraita turvaan.
Myöhemmin henkilökuntaa edustava ammattiliitto totesi, että Louvren turvallisuussuunnitelman päivitystä on lykätty, ja henkilökuntaa on liian vähän.
Myös ikkunoiden heikkoa rakennetta arvosteltiin. Museo vastasi ikkunoihin liittyen, että ne on vaihdettu vuonna 2019 ja ne ovat turvallisuuden kannalta olleet ”merkittävä parannus”.
Varkaat pudottivat pakomatkallaan yhden varastetun esineen, keisarinna Eugénien kruunun, sekä ryöstössä käytettyjä tarvikkeita kuten hanskoja, kaksi hiomakonetta, radiopuhelimen ja jonkinlaisen peitteen.
Louvre avattiin uudestaan kolme päivää ryöstön jälkeen. Varkaat ja esineet ovat edelleen kadoksissa.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä murtauduttiin myös Denis Diderotille omistettuun museoon Langresissa, Ranskassa.