Kotoa muutetaan pois jo teini-iässä: Syynä usein huonot välit vanhempiin

Kotoa pois muuttaminen on iso elämänmuutos. Äidin ruokapadat ja passaus ovat yhtäkkiä taakse jäänyttä elämää ja vuokranmaksusta, laskuista ja ruoanlaitosta tulisi selvitä yksin. Helmi kysyi lukijoiltaan, milloin he muuttivat pois kotoa. Suurin osa kyselyyn vastanneista, 56 prosenttia, oli muuttanut kotoa pois jo teini-iässä. Parikymppisenä oli muuttanut 36 prosenttia ja aikuisena neljä prosenttia. Jonkun muun ikäisenä kotoa oli pois muuttanut neljä prosenttia vastanneista.

Kotoa pois muuttaminen avasi monelle aivan uuden vapaan elämän. Toiset sen sijaan muuttivat pois kotoa ikään kuin pakon sanelemana. Ajanjaksoon liittyy paljon ikäviä muistoja, kuten perheongelmia.

Pois ikävistä olosuhteista

Suurin osa Helmen kyselyyn vastanneista on muuttanut pois kotoa teini-iässä. Kaukana sijaitseva koulu, huonot välit vanhempien kanssa tai hinku nähdä maailmaa ovat saaneet monet pakkaamaan tavaransa jo teini-iässä. Jotkut ovat rakastuneet hyvin nuorella iällä ja muuttaneet yhteiseen kotiin poikaystävän kanssa.

"Kotonani oli ahdistavaa elää koska isälläni oli alkoholin kanssa ongelmia, joten kotona oli riitaisaa. Muutin yhteen nuoruudenrakkauteni kanssa ja se on lähes parasta mitä elämässäni on tapahtunut, että pääsin pois ahdistavasta kotielämästä. Lisäksi sain aivan upeat appivanhemmat." Piituliina

"Kotona oli ahdasta niin tilan suhteen kuin mielenkin. Lapsen kasvulle ei annettu oikein mitään eväitä, annettiin ymmärtää, että muutat pois heti, kun peruskoulu päättyy. Ei annettu mahdollisuuksia eikä tukea esimerkiksi lukioon. Hoettiin vain, että työhön työhön, ei luoja laiskoja elätä. Elämänsyrjään tarttuminen vaikutti joskus aivan liian raskaalta taakalta nuoren kantaa. No, olen aina ollut töissä ja aikuisena kouluttautunut työn ohella, mutta olisin toivonut vanhemmiltani kannustavampaa otetta." Tiina

"Muutin pois kotoa heti yläasteen jälkeen. En kestänyt enää olla vanhempieni harrastaman fyysisen ja henkisen väkivallan uhrina. Fyysinen väkivalta oli hiuksista repimistä, avokämmenellä lyömistä, tönimistä ja potkimista. Henkinen väkivalta oli puolestaan raivoamista, uhkailua ja hulluksi tai mielenvikaiseksi haukkumista. Tilannetta pahensi se, että isäni oli opettaja; kukaan ei uskonut että opettaja pieksee omia lapsiaan ja toisaalta se, että äitini ei koskaan puuttunut asiaan. Hänen mielestään lapset olivat ansainneet jokaisen selkäsaunan." Anne

"Muutin poikaystävän kanssa yhteen, sillä kaipasimme omaa rauhaa. Palasin kahden kuukauden kuluttua takaisin kotiin "häntä koipien välissä"." Satuli

"Oli kova hinku saada oma koti ja päästä pois vanhempien silmien alta, vaikka välit vanhempiin jo silloin hyvät. Lähdin opiskelemaan eri kaupunkiin jotta oli hyvä syy muuttaa!" 17

"16-vuotiaana koti alkoi ahdistaa. Tuli palava halu maailmalle ja voimaa tuntui olevan. Meillä ei ollut televisiota, joten ajatuksia tulevasta ei ollut. Se oli vaan maailma, jonne oli päästävä." Valmis maailmalle

Parikymppisenä on muutto on taloudellisesti mahdollista

Moni odottaa kotoa pois muuttoa parikymppiseksi taloudellisen tilanteen takia. Helpointa on muuttaa, kun rahatilanne sen sallii. Usein opiskelut myös alkavat parikymppisenä, jolloin on omaan kotiin muuttaminen on luonnollinen vaihtoehto.

"Ei ollut varaa muuttaa kotoa ennen kuin opintotuki oli riippumaton vanhempien tuloista." Hippiäinen

"Kävin lukion pidennettynä ja sen jälkeen armeijan. Taloudellisinta oli asua kotona. Vasta kun sain opiskelupaikan ja tiesin minne muuttaa, muutin pois. Hermot kylläkin olivat siinä vaiheessa jo aika riekaleina kotielämään!"

"19-vuotiaana, suoritettuani lukion lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja oli luonnollista muuttaa pois kotoa, koska paikkakuntien välimatka oli yli 100 kilometriä." SZ

Itsenäistyä ei sovi liian varhain

Jotkut asuvat aikuiseksi saakka kotinurkissa. Toisinaan pakko sanelee asuinpaikan, mutta toiset ovat sitä mieltä, että kotoa ei kannata muuttaa liian aikaisin pois. Suomessa nuoret muuttavatkin muuhun Eurooppaan verrattain aikaisin pois kotoan.

"Sain esikoiseni 16-vuotiaana. Teiniäitinä minulla ei ollut työpaikkaa, eikä rahaa millä pitää lapsesta huolta, joten ei ollut muita vaihtoehtoja kuin jäädä vanhempien luokse. Muutin kotoa pois vasta esikoiseni mennessä kouluun." Maarriaa

"Aikuisena ja aikuisena... Olimme molemmat 22-vuotiaita mennessämme avioon ja muuttaessamme vuokrayksiöön. Siihen asti olimme molemmat asuneet vanhempiemme kodeissa. Opiskelimme molemmat"

"Muutin kotoani 27-vuotiaana. Olin siinä vaiheessa hankkinut elämänkokemusta ja säästänyt pankkiin sievoisen summan työtuloistani. Kun sitten "se oikea" osui kohdalle, en epäröinyt hetkeäkään muuttaa hänen perässään toiselle paikkakunnalle. Nykyään lapset pyritään itsenäistämään aivan liian varhain. Eräs professori sanoikin sattuvasti että Suomessa lasten heitteillejätölle on annettu kaunis nimi: itsenäistyminen. Muualla Euroopassa ja jopa pohjoismaissa asutaan paljon pidempään lapsuudenkodissa. Omat lapseni saavat asua luonamme niin kauan kuin haluavat. Mieheni ja minä emme ole koskaan ymmärtäneet opettajien ja muiden ammattikasvattajien itsenäisyyshehkutusta." Accountant

Lue kaikki kyselyyn tulleet vastaukset!

Lue myös:

Elämän pahimmat kriisit koetaan nuorena

MTV3/Helmi

Kuvat: Shutterstock, Stocklite, Haveseen, Monkey busines images