Koti täynnä kemikaaleja − Tiesitkö, mille altistut päivittäin?

Käsitellyt tekstiilit

Tekstiilien käsittely erilaisilla suoja-aineilla on tänä päivänä yleinen käytäntö. Suoja-aineita ruiskutetaan muun muassa lialle alttiille sohvakankaille.

Veden- ja lianhylkimiseen käytetään muun muassa haitattomampia parafiineja, hartseja ja silikoniyhdisteitä. Fluoripitoisten suoja-aineiden suhteen ongelmallista on, että ne eivät hajoa vaan sen sijaan kertyvät eliöstöön ja ravintoketjuun. Aineiden vaikutuksia ei myöskään tunneta tarkkaan.

− Suihkeissa lukee usein, että ne sisältävät fluoria. Niissä on tällöin fluoriyhdistelmä, joka tekee likaa hylkivän pinnan. Tuotteiden sisältävät liuottimet saavat aikaan melkoiset käryt. Suihkutus pitäisi hoitaa ulkona, Anja Nystén sanoo.

Uudet tekstiilit voivat sisältää kankaan viimeistelyaineita ja väriaineiden jäämiä. Esimerkiksi uusissa lakanoissa on usein tunkkainen tuoksu.

− Lasten vaatteet ja ihoa vasten olevat tekstiilit kannattaakin pestä ennen käyttöä.

Muovituotteet

PVC-muovissa käytetään joustoa ja kimmoisuutta antavina aineina ftalaatteja, joita irtoaa vähitellen muovista. Ftalaatteja käytetään hyvin monenlaisissa tuotteissa, kuten matoissa, auton osissa, sadetakeissa tai vaikkapa tapeteissa.

Ftalaattien suhteen on hyvä tiedostaa, että ne irtoavat tuotteista ja leviävät ilman mukana kertyen muun muassa huonepölyyn.

− Ftalaateilla on hormonaalisia vaikutuksia, mutta ne on yhdistetty myös lasten hengitystieoireisiin. Villakoirat kannattaakin pitää kotona kurissa. Ne ovat voineet syödä myös elektroniikasta lähtöisin olevia palonestoaineita.

− Kaikki ftalaatit eivät ole vaarallisia, ja esimerkiksi lasten leluissa on aineille rajoituksia, Nystén lisää.

Tiskiaineet ja vaatteiden pesupulverit

Normaalit käsitiskiaineet ovat suhteellisen mietoa tavaraa. Konetiskiaine sen sijaan lukeutuu kodin vahvimpien aineiden joukkoon, mikä on syytä huomioida lapsiperheessä.

− Tiskikone toimii vesisuihkun ja paineen avulla. Konetiskauksessa astioita ei harjata kuten käsintiskauksessa, jolloin myös pesuaineen täytyy olla vahvaa. Mutta siihen ei kosketakaan käsin, Nystén huomauttaa.

Pyykinpesuaineissa Nystén käyttää ainoastaan hajusteettomia tuotteita. Hajusteherkät saavat hajustetuista aineista herkästi oireita. Huuhteluaineet Nystén nimeää täysin tarpeettomiksi.

− Ne ovat perusteltuja käyttää silloin, jos iho on todella herkkä ja karheaksi jäävä pyykki aiheuttaa oireita. Muuten huuhteluaineista on enemmän haittaa.

Huuhteluaineet paitsi saastuttavat vesistöjä myös kerääntyvät vaatteisiin, vähentävät kankaiden imukykyä ja saattavat kellastuttaa tai jopa tahrata vaatteen auringonvalossa.

− Huuhteluainetta ei suositella elastaania sisältäville vaatteille, koska se haurastuttaa niitä. Näitä ovat muun muassa kaikki alusvaatteet, monet t-paidat ja päällysvaatteet. Lisäksi huuhteluaine tukkii hengittävät tekstiilit.

Puhdistusaineet

Puhdistusaineen teho riippuu tuotteen ph-arvosta. Tujuimpaan päähän sijoittuvat vahvasti emäksiset aineet, kuten uuninpuhdistusaine. Kalkinpoisto onnistuu sen paremmin, mitä happamampi tuote. Esimerkiksi wc-pytyn puhdistusaineet ovat erittäin happamia.

− Jos käytät kalkinpoistoon siihen erikseen tarkoitettua ainetta, on suositeltavaa lisätä perään miedosti emäksistä ainetta, joka neutralisoi pinnan.

− Älä koskaan yhdistä kloriittipitoista pesuainetta yhdessä happaman vessanpuhdistusaineen kanssa. Reaktiona muodostuu kloorikaasua, joka voi aiheuttaa hengitystiehaittoja. Ylipäätään klooripitoisten aineiden käyttöä on ympäristösyistäkin syytä välttää, Nystén neuvoo.

Kiinnitä huomiota myös antibakteerisiin aineisiin, joita lisätään puhdistusaineiden ohella jopa käsisaippuoihin. Näitä aineita ei normaalissa arjessa tarvita.

− Ne vain lisäävät vastustuskykyisten bakteerikantojen kasvua ja ovat lisäksi huonosti hajoavia. Suosittelen normaalia siivousta mahdollisimman usein, neutraaleilla aineilla. Mitä vähemmän tarvitsee vahvoja aineita, sen parempi. Puhdistusaineiden valinnassa ympäristömerkit helpottavat kuluttajan valintoja, Nystén summaa

Kuvat: Colourbox.com

Anja Nysténin Kemikaalikimara-blogi

Studio55.fi/Jenni Kokkonen