Koskettavia hetkiä palaneen kirkon raunioilla Ylivieskassa – Alpo rakensi löytämästään puusta viulun

– Otan muutaman naulan muistoksi lapsenlapsille, touhusi Anja Mattila.

Seurana kulkenut Rauha Isotalus oli jo sijoittanut ison palaneen naulan kirjahyllyynsä.

– Kirjahyllyyn kyllä, siellä se muistuttaa tärkeästä kotikirkosta.

Molemmat naiset liikuttuvat silmin nähden kirkkopalosta puhuttaessa.

– Kirkon mukana on eletty monet ilot ja surut. Kyllä se palo koskettaa vieläkin, sanoo Mattila.

”Jokainen antaa lahjansa”

Paikan päällä pidettiin myös hartaushetki, jonka yhteydessä Tuomo Hirvi soitti viulua – eikä mitä tahansa viulua. Viulun on rakentanut kirkon palaneista niskahirsistä Alpo Vähäkangas.

– Vaimo pyöräili palaneen kirkon ohi pääsiäisenä ja sai tämän idean. Minusta se tuntui hyvälle ajatukselle ja ryhdyin työhön melko pian, kertoo soitinrakentaja.

Vähäkangas lahjoitti viulun seurakunnalle ja upotti sen jouseen vielä arvokkaan muiston.

– Tällä kohdalla jousessa on yleensä koristeena helmi, mutta laitoin siihen sulaneesta urkupillistä valmistetun ristin, paljastaa Vähäkangas.

Viulun lisäksi Vähäkangas valmisti myös hienon puisen kotelon, jonka pintaan on upotettu kuva Ylivieskan kirkosta. Hän ei halua pitää lahjoituksestaan sen suurempaa meteliä.

– Jokainen antaa lahjansa ja minä annoin tämän kädentaidon lahjan, muotoilee Vähäkangas.

Jo yli 100 000 kasassa

Pian kirkkopalon jälkeen ryhdyttiin Ylivieskassa suunnittelemaan uuden kirkon rakentamista. Kotiseutuyhdistys käynnisti kansalaiskeräyksen, joka on saanut jo runsaasti lahjoituksia.

– Keräys käynnistyi siinä touko-kesäkuussa ja rahaa on kertynyt jo yli 100 000 euroa, iloitsee seurakunnan talousjohtaja Pentti Haikola.

Lisäksi lahjoituksena on tullut muun muassa urut Helsingin seurakuntayhtymältä sekä erilaista myytävää tavaraa ja tuotetta kirkkorahastoon sijoitettavaksi. Yksi teltta on nytkin pullollaan palaneista nauloista ja hirsistä valmistettuja tuotteita.

– Nyt on jo yli puolet myyty tänään, iloitsee keräystoimikunnan jäsen Terttu-Irmeli Haapakoski.

Yhtäkkiä pöytään kannetaan vielä muovipussillinen hirsien keskeltä löytynyttä tavaraa: muutama ehtoollismalja ja erilaisia kirkon metalliosia.

– Näitä ei varmaankaan myydä, arvelee Haapakoski asetellessaan tavaroita pöytään.

Paikalla häärii kymmeniä vapaaehtoisia, joiden liiveissä lukee ”Ylivieskan kirkkotalakoot.”

– Vapaaehtoisten määrä on kyllä yllättänyt meidät iloisesti, kertoo Haikola.