Koronavirus perui työt, nyt Pasi asuu vuoden saarella ja valokuvaa: "Ei mikään lepoloma – keho on kovilla kylmyyden kanssa ja mieli kaipaa lämmintä suihkua"

– Mikään lepoloma ei siis ole kyseessä. Olen tehnyt pitkiä päiviä. Herään usein kuvaamaan ennen auringonnousua.

Keskellä yötä hän saattaa herätä tarkistamaan tähtitilanteen. Päivällä Markkanen edistää projektia kirjoittamalla, editoimalla ja etsimällä yhteistyökumppaneita.

Pasi Markkanen
"Joogaava joutsen". Kuva: Pasi Markkanen.

Aamu-usvaa ja kohtaamisia eläinten kanssa

Markkanen on käynyt noin kerran viikossa mantereella hakemassa ruokaa sekä vettä. Muutoin hän on viettänyt elämää melko askeettisesti ja yksin asuen. 

– Välillä kaipaan ihmiskontakteja. Olen kaivannut myös lähikaupan tummasuklaavalikoimaa, Markkanen naurahtaa.

Elo saarella on tuntunut silti hyvältä ja merkitykselliseltä Markkasesta, joka on aina kokenut itsensä kaupunkilaiseksi. On palkitsevaa kuvata saaren lintuja ja eläimiä sekä elää ilman kiirettä. Tähän asti kokemus on osoittanut Markkaselle, että ihminen pärjää oikeastaan aika vähällä.

– Hienoin kokemus oli se, kun aamu-usva laskeutui saaren päälle. Tuntui kuin olisin ollut ainoa ihminen maan päällä. Auringonnousu hälvensi usvan, ja tuli tunne, että luonto antaa joka päivä uusia kokemuksia. 

Kaupunkielämä saa jäädä

Markkanen ei aio palata entiseen. Vaikka hän välillä kaipaa ihmiskontakteja, vuosi saarella saattaa vaihtua useammaksi vuodeksi. 

– Haluaisin edistää luontotietoisuutta ja jatkaa valokuvaamista ja elämistä yksinkertaisesti. Esimerkiksi Lappi kiinnostaa, hän sanoo.

Aikaisemmin iso osa Markkasen elannosta on tullut kuvapankkitöistä, mutta hän toivoo, että Vuosi saaressa -projekti saa jatkoa ja työllistää hänet tulevaisuudessa. 

– Kokemus on jo nyt tuntunut todella merkittävältä ja hienolta. Toivon, että inspiroin ihmisiä viettämään aikaa luonnossa, näkemään sen kauneutta ja ymmärtämään luonnonsuojelun tärkeyden.