Tartunnoista, terveydestä ja rahasta on korona-aikana puhuttu jatkuvalla syötöllä. Myös koronakriisin muut vaikutukset on syytä huomioida, muistuttaa professori Heikki Hiilamo MTV Uutiset Liven haastattelussa.
Koronan trtuntaluvut on listattu päivittäin jo pitkälti toista vuotta. Rahapuhekaan ei ole ollut kortilla: Rajoitukset maksavat, tehohoito maksaa ja elpyminen maksaa.
Koronaan liittyville asioille on tupattu löytämään numero, joka kuvastaa ongelman suuruusluokkaa. Myös sosiaalisella velalla on numero eli hintansa.
Valmistaudu Linnan juhliin ja seuraa juhlahumua erikoislähetyksissä
Klo 17–19 Valmiina Linnan juhliin -erikoislähetys Katri Utulan ja Katja Lintusen juontamana.
Klo 19–22 Juhlatunnelmaa ja mielenkiintoisia vieraita suorana Presidentinlinnasta.
– Sellainen numero on mahdollista laskea ja arvio on mahdollista tehdä, ja oikeastaan sellainen pitäisi myös tehdä. Vielä se ei onnistu. Se vaatii pitkäjänteisempää ja laaja-alaisempaa tutkimustyötä, kertoo Hiilamo MTV Uutiset Livelle.
Mutta mitä on sosiaalinen velka? Se huomioi esimerkiksi ihmissuhteet, tuntemukset ja ihmisten mahdollisuudet elää mielekästä elämää, professori selventää.
Esimerkiksi oppisvaikeuksien ja psyykkisten sairauksien havaitsemista vaikeuttaa Hiilamon mukaan se yksinkertainen tosiasia, että niiden koko laajuus selviää vasta vuosia kriisitilanteen päättymisen jälkeen.
Vaikka Hiilamo ei vielä yhtä lukua lausukaan, pandemian merkittävyydestä hänellä on selkeä näkemys.
– Tämä on pysäyttävä sukupolvikokemus. Poikkeustila, jota tullaan muistamaan pitkän aikaa. On aika ennen koronaa ja aika koronan jälkeen. Lähihistoriasta vertautuu 1990-luvun lamaan ja myös sotavuosiin, hän toteaa.
– Puhutaan 90-luvun laman lapsista. Puhutaan myös varmasti koronasta tulevien vuosikymmenien ajan, että millaisia vaikutuksia on ollut erityisesti niihin, jotka ovat olleet lapsia ja nuoria koronan aikana, Hiilamo jatkaa.
Aika sosiaalisesta velasta puhumiselle on nyt, Hiilamo toteaa. Näin siksi, että rajoitus- ja suosituslistat lyhenevät. Arki alkaa muistuttaa niin sanottua vanhaa normaalia.
– On jälleen mahdollisuuksia kokoontua yhteen, tavata ihmisiä ja tehdä asioita, jotka olivat jopa mahdottomia puolentoista vuoden ajan, Hiilamo sanoo.
– Kulttuuri ja liikunta ovat osa mielekästä elämää. Nämä ovat jääneet vähemmälle, kun koronaan liittyen on puhuttu paljon rahasta, infektioista ja terveydestä, hän jatkaa.
Kalevi Sorsa -säätiön raportin mukaan kestää pitkään ennen kuin hyvinvoinnille tärkeät uskonnolliset yhdyskunnat, järjestöt, urheiluseurat ja muut kansalaisyhteiskunnan toimijat saavuttavat pandemiaa edeltäneen aktiivisuuden tason.
– Sosiaalista velkaa siis kertyy vielä pandemian päättymisen jälkeenkin, raportissa todetaan.
Vaikka korona on ollut myös yhteinen kokemus, ei pandemia suinkaan ole kohdellut kaikkia ihmisiä Suomessakaan tasapuolisesti. Osa on voinut työskennellä kotoa, toiset taas ovat olleet suuremmassa vaarassa pelkästään ikänsä vuoksi.
Koronarajoitukset käytännössä korostivat ydinperheen merkitystä hyvinvoinnin lähteenä. Yksin asuvat olivat kovilla.
Sosiaalista velkaa on Hiilamon mukaan kertynyt eniten nuorison harteille.
– Ajattelen erityisesti nuoria, jotka ovat koronan aikana tavalla tai toisella pyrkineet itsenäistymään. Pyrkineet opiskelemaan, etsimään kumppania, työpaikkaa, ensimmäistä omaa asuntoa – tämä on ollut erittäin koettelevaa aikaa, hän muistuttaa.
Lääkkeeksi Hiilamo nostaa koulutukseen satsaamisen ja opintojen tukemisen. Hiilamo toivoo, että esimerkiksi keskeytyneet opinnot voitaisiin suorittaa loppuun. Päättäjiltä hän toivoo, että hyvinvointivajetta tarkasteltaisiin laaja-alaisesti.
Jos on ollut nuorilla vaikeaa, ei helppoa ole ollut vanhuksillakaan. Yksinäisyyttä on koettu ja yhteys lastenlapsiin on herkästi katkennut. Läheisten hautajaiset ovat voineet jäädä välistä.
– Vanhoilla ihmisillä odotettavissa olevaa elinaikaa on vähemmän. On kadonnut mahdollisuuksia tehdä tärkeitä asiaoita, joita olisi halunnut tehdä, kuten matkoja, Hiilamo listaa.
