Korkeakoulujen opiskelijat kärsivät harjoittelupaikkojen puutteesta. Oppilaitokset pyrkivät taklaamaan ongelmaa monin eri keinoin.
Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat vaikean työllisyystilanteen äärellä ympäri Suomen. Lähes jokainen Suomessa toimiva ammattikorkeakoulu tunnistaa, että harjoittelupaikkojen saatavuudessa on haasteita.
Harjoittelu on pakollinen osa tutkintokonaisuutta ja jos sitä ei saada suoritettua, pidentää se opiskelijan valmistumista.
Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa tietojenkäsittelyä opiskeleva Tiitus Häkkinen on suorittanut harjoittelunsa koulun järjestämällä kurssilla. Hän yritti ensin saada harjoittelupaikkaa koulun ulkopuolelta, mutta sellaista ei löytynyt.
Vaikka koulussa tehty työharjoittelu ei ollut täydellinen ratkaisu, Häkkinen kertoo päässeensä sen aikana edes hieman omaan alaan kiinni.
– Pääsimme tekemään asiakkaalle applikaatiota. Meillä oli hyvä ryhmä tekemässä sitä ja hyvät opettajat.
Haaga-Heliassa tietojenkäsittelykoulutuksen tutkintojohtajana toimiva Antonius Camara kertoo, että koulun järjestämää kurssia kokeiltiin viime vuonna, kun opiskelijoille ei löytynyt tarpeeksi harjoittelupaikkoja.
– Jos tiedämme, että jollain yrityksellä on jokin työ tai kehittämisprojekti, mutta yritys ei kuitenkaan palkkaa harjoittelijoita, sovimme, että projekti voidaan tehdä täällä.
Kansainväliset opiskelijat eri asemassa
Rehtorineuvosto Arenen julkaisema raportti paljastaa, että yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista sosiaali- ja terveysalaa opettavista korkeakouluista arvioi harjoittelupaikkatilanteen heikentyneen viime vuosina.
Tästä huolimatta harjoittelupulaa on myös muillakin aloilla. Tilanne on erityisen tukala sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille sekä kansainvälisille opiskelijoille. Koulut kertovat, että harjoittelupaikkavaikeuksia kokevat myös tradenomiopiskelijat, it-opiskelijat, kulttuurialan sekä tekniikan -ja merenkulun opiskelijat.
Tradenomiksi opiskeleva Eleanor Barbrow kokee, että kansainvälisenä opiskelijana hänen on hankalaa työllistyä Suomessa.
– Haaga-Heliasta on ollut paljon apua tilanteessani. Heillä on hanke, joka auttaa kansainvälisiä opiskelijoita verkostoitumaan pienten yritysten kanssa. Sitä kautta olemme saaneet harjoitteluitakin.
Barbow on tehnyt palkattomia harjoitteluja, mutta ne eivät johtaneet pidempään työsuhteeseen. Hän kokee, että suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden välillä on eroja työnhaussa.
– Esteeksi muodostuu usein kieli ja verkostoituminen, hän kertoo.
Atomikellon kanssa hakukisaan
Arenen kyselyanalyysistä selviää, että tuhansien sotealan opiskelijoiden valmistuminen on viivästynyt harjoittelupaikkatilanteen vuoksi.
Laurea ammattikorkeakoulussa opiskeleva Atte Reinikainen kertoo, että on enemmänkin poikkeus opiskelukavereiden keskuudessa, että harjoittelupaikat on saatu hankittua. Reinikainen itse ei tälle keväälle saanut tarvitsemaansa harjoittelupaikkaa.
– Valmistaudun harjoitteluhakuun siten, että minulla on atomikello, jolla yritän saada paikan mahdollisimman nopeasti itselleni. Silti olen jäänyt ilman harjoittelupaikkaa. Tälläkin hetkellä stressaa se, että minulta puuttuu lasten -ja nuorten hoitotyön harjoittelu tälle keväälle. Tosi inhottavaa, kun hakemiseen ja stressaamiseen menee niin paljon aikaa ja energiaa.
Reinikainen on sitä mieltä, että opiskelijoita ei voi syyttää motivaation puutteesta. Opiskelijat ovat valmiita lähtemään kauaskin harjoitteluiden vuoksi.
– Itsekin olen tehnyt harjoitteluita Oulua ja Seinäjokea pitkin ja pyörinyt porukoiden nurkissa. Minulla on myös luokkakavereita, jotka ovat vuokranneet Airbnb:täkin.
Laurean sosiaali -ja terveysalan johtaja Salla Seppänen kertoo, että nykyinen tilanne on poikkeuksellinen.
– Olen nähnyt harjoittelupaikkakentässä monenlaista tapahtumaa, mutta kyllä meillä ollaan nyt tosi vaakalaudalla. Kivet ja kannot täytyy kääntää, jotta harjoittelupaikkoja löytyisi, Seppänen kertoo.
Sen lisäksi, että tilanne kuormittaa opiskelijoita, lisää se myös opettajien työtä. Opettajien on jatkuvasti sovellettava työtään opiskelijan tilanteen mukaiseksi.
Koulut eivät jää toimeettomiksi
Haaga-Helian lisäksi muutkin korkeakoulut ovat tehneet toimia tilanteen parantamiseksi.
Korkeakoulut kertovat tiivistäneensä yhteistyötä yritysten ja julkisten toimijoiden kanssa harjoittelupaikkojen varmistamiseksi. Harjoittelujen järjestämistä tuetaan hyödyntämällä omia oppimisympäristöjä, käynnistämällä hankkeita sekä tarjoamalla rahallista tukea. Osa korkeakouluista on lisäksi lisännyt henkilöresursseja harjoittelupaikkojen etsimiseen ja opiskelijoiden tukemiseen.
Laureassa opiskelee Suomessa eniten sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita. Oppilaitos hakee harjoittelupulmaan ratkaisuja hankkeilla, uudella harjoitteluvastaavalla ja vertaisohjauksella. Alan johtajan Salla Seppäsen mukaan tämä ei kuitenkaan riitä.
Seppäsen mielestä ratkaisuna tilanteeseen ei voi olla se, että opiskelijamääriä laskettaisiin. Koska sotealalla moni on lähivuosina menossa eläkkeelle, tulee alalle suuri työntekijäpula ellei uusia osaajia kouluteta.
– Mielestäni tarvitaan poliittista tahtoa lähteä tarkastelemaan sitä, että mitä tälle tilanteelle voitaisiin tehdä.
Arene on ottanut asiaan myös kantaa. Sen mielestä kyse on ongelmasta, joka ei ole ratkaistavissa yksittäisten korkeakoulujen toimilla.