Korkeakouluharjoittelun saaminen on nyt niin vaikeaa, että Tiitus suoritti sen koulun penkillä

Tradenomiksi opiskeleva Eleanor Barbrow kokee, että kansainvälisenä opiskelijana hänen on hankalaa työllistyä Suomessa. 

– Haaga-Heliasta on ollut paljon apua tilanteessani. Heillä on hanke, joka auttaa kansainvälisiä opiskelijoita verkostoitumaan pienten yritysten kanssa. Sitä kautta olemme saaneet harjoitteluitakin. 

Barbow on tehnyt palkattomia harjoitteluja, mutta ne eivät johtaneet pidempään työsuhteeseen. Hän kokee, että suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden välillä on eroja työnhaussa. 

– Esteeksi muodostuu usein kieli ja verkostoituminen, hän kertoo. 

Opiskelijat Tiitus Häkkinen ja Eleanor Barbrow  ovat huomanneet, että harjoittelupaikkojen saaminen on vaikeaa. Vaikka ammattikorkeakouluopiskelijoille ei lähtökohtaisesti pitäisi tarjota palkattomia harjoitteluita, Barbow on ollut palkattomissa harjoitteluissa.

Atomikellon kanssa hakukisaan

Arenen kyselyanalyysistä selviää, että tuhansien sotealan opiskelijoiden valmistuminen on viivästynyt harjoittelupaikkatilanteen vuoksi.

Laurea ammattikorkeakoulussa opiskeleva Atte Reinikainen kertoo, että on enemmänkin poikkeus opiskelukavereiden keskuudessa, että harjoittelupaikat on saatu hankittua. Reinikainen itse ei tälle keväälle saanut tarvitsemaansa harjoittelupaikkaa. 

– Valmistaudun harjoitteluhakuun siten, että minulla on atomikello, jolla yritän saada paikan mahdollisimman nopeasti itselleni. Silti olen jäänyt ilman harjoittelupaikkaa. Tälläkin hetkellä stressaa se, että minulta puuttuu lasten -ja nuorten hoitotyön harjoittelu tälle keväälle. Tosi inhottavaa, kun hakemiseen ja stressaamiseen menee niin paljon aikaa ja energiaa. 

Reinikainen on sitä mieltä, että opiskelijoita ei voi syyttää motivaation puutteesta. Opiskelijat ovat valmiita lähtemään kauaskin harjoitteluiden vuoksi.

– Itsekin olen tehnyt harjoitteluita Oulua ja Seinäjokea pitkin ja pyörinyt porukoiden nurkissa. Minulla on myös luokkakavereita, jotka ovat vuokranneet Airbnb:täkin.

Laurean sosiaali -ja terveysalan johtaja Salla Seppänen kertoo, että nykyinen tilanne on poikkeuksellinen. 

– Olen nähnyt harjoittelupaikkakentässä monenlaista tapahtumaa, mutta kyllä meillä ollaan nyt tosi vaakalaudalla. Kivet ja kannot täytyy kääntää, jotta harjoittelupaikkoja löytyisi, Seppänen kertoo. 

Sen lisäksi, että tilanne kuormittaa opiskelijoita, lisää se myös opettajien työtä. Opettajien on jatkuvasti sovellettava työtään opiskelijan tilanteen mukaiseksi. 

Koulut eivät jää toimettomiksi

Haaga-Helian lisäksi muutkin korkeakoulut ovat tehneet toimia tilanteen parantamiseksi. 

Korkeakoulut kertovat tiivistäneensä yhteistyötä yritysten ja julkisten toimijoiden kanssa harjoittelupaikkojen varmistamiseksi. Harjoittelujen järjestämistä tuetaan hyödyntämällä omia oppimisympäristöjä, käynnistämällä hankkeita sekä tarjoamalla rahallista tukea. Osa korkeakouluista on lisäksi lisännyt henkilöresursseja harjoittelupaikkojen etsimiseen ja opiskelijoiden tukemiseen.

Laureassa opiskelee Suomessa eniten sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita. Oppilaitos hakee harjoittelupulmaan ratkaisuja hankkeilla, uudella harjoitteluvastaavalla ja vertaisohjauksella. Alan johtajan Salla Seppäsen mukaan tämä ei kuitenkaan riitä.

Seppäsen mielestä ratkaisuna tilanteeseen ei voi olla se, että opiskelijamääriä laskettaisiin. Koska sotealalla moni on lähivuosina menossa eläkkeelle, tulee alalle suuri työntekijäpula ellei uusia osaajia kouluteta. 

– Mielestäni tarvitaan poliittista tahtoa lähteä tarkastelemaan sitä, että mitä tälle tilanteelle voitaisiin tehdä. 

Arene on ottanut asiaan myös kantaa. Sen mielestä kyse on ongelmasta, joka ei ole ratkaistavissa yksittäisten korkeakoulujen toimilla.