Yhdysvaltain presidentiksi palaavalle Trumpille tärkeintä on hieroa diili ja vähentää rahan virtaamista kaukana Euroopassa käytävään sotaan. Kiovassa pelätään Yhdysvaltain tuen kutistumista, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Laura Pylvänäinen Kiovasta.
Donald Trump Valkoisessa talossa tietää Ukrainalle edellisvuosiakin hyytävämpää talvea – ellei tuuliviirinä tunnettu miljardööri tempaise ässää hihastaan ja tee tyhjäksi aiemmat puheensa. Sekään ei olisi hänen kohdallaan ennennäkemätöntä.
Yhdysvalloissa paine Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi on kasvanut pitkin vaalivuotta. Kun amerikkalaiset perheet ovat taloudellisesti ahtaalla ja bensakin maksaa maltaita, savuna ilmaan sodassa haihtuvat apumiljardit tuntuvat monen kansalaiset mielestä tuhlailulta. Myös Trump on kyseenalaistanut veronmaksajien rahojen virtaamisen Ukrainaan. Asiantuntijat ovat saaneet rauhoitella, kuinka Yhdysvaltain kongressi on keskeinen toimija Ukrainan tukeen liittyvissä päätöksissä.
Nyt Yhdysvallat äänesti Valkoiseen taloon presidentin, jolle tärkeintä on diili Ukrainan ja Venäjän välillä ja mahdollisimman nopeasti. Ukrainan ja näin ollen lännen etu ei vaakakupissa tunnu painavan.
Rauha 24 tunnissa?
Donald Trump on uhonnut neuvottelevansa rauhan Vladimir Putinin ja Volodymyr Zelenskyin välille 24 tunnin sisällä valinnastaan. Lennokas lupaus on selvää vaalipuhetta, jonka tueksi hän ei ole onnistunut kertomaan mitään konkreettisia keinoja. Rauha on tietysti tavoittelun arvoinen, mutta Trump sen sovittelijaksi yhtä sopiva kuin orkesterin johtoon sävelkorvaton kapellimestari.
Jo ensimmäisellä kaudella kävi ilmi, kuinka Trump halveksuu diplomaattisia prosesseja ja ihailee Putinin kaltaisia itsevaltaisia johtajia. Suomalaiset tuskin ovat unohtaneet, kuinka Helsingissä kesällä 2018 Trump luotti Putiniin enemmän kuin omaan tiedustelupalveluunsa – vaikka Trump yrittikin sanavalintojaan pyörtää jälkikäteen.
Financial Timesin lähteiden mukaan Trumpin rauhansuunnitelma ei edes johda rauhaan, vaan konfliktin jäädyttämiseen. Suunnitelma mukailee varapresidentiksi nousevan J.D. Vancen hahmotelmaa, jossa demilitarisoidun vyöhykkeen molemmin puolin perustettaisiin autonomisia alueita ja luvattaisiin Ukrainan pysyvän neutraalina, siis Naton ulkopuolella.
Vance on myös vaatinut Ukraina-tuen lopettamista ja pitää Putinin kanssa neuvottelemista välttämättömänä sodan päättämiseksi. Ennen Venäjän hyökkäystä vuonna 2022 Vance lausui, ettei häntä kiinnosta lainkaan, kuinka Ukrainan käy. NBC Newsin haastattelussa lokakuun lopussa hän kieltäytyi kutsumasta Putinia viholliseksi.
– Ajattelen, että hän on selvästi vastustaja. Hän on kilpailija. Vain koska emme pidä jostakusta, se ei tarkoita, ettemmekö voisi joskus käydä heidän kanssaan keskusteluja, Vance sanoi Meet the Press -ohjelman haastattelussa.
Lue myös: Yhdysvaltalaistutkija yllättyi Trumpin menestyksen mittakaavasta – "Kertomus siitä, että asiat ovat huonosti, on juurtunut erittäin vahvasti"
Hallinnon henkilöt ratkaisevat paljon
Taustakeskusteluissa eri asiantuntijoiden kanssa käy selväksi yksi seikka, joka tulee määrittelemään Ukraina-politiikkaa ja sen tahtia: hänen hallintoonsa nimitettävät henkilöt. Tulevatko he samasta Ukraina-kriittisestä siivestä J.D. Vancen kanssa, vai löytyykö joukosta edes muutama, joilla on ulkopoliittista osaamista ja tahtoa olla palkitsematta Putinia?
Vielä edellisestä Trumpin hallinnosta löytyi joitain kurinalaisuutta arvostavia ääniä, mutta nyt pelätään, että Trump ympäröi itsensä politiikan ulkopuolisilla hahmoilla, joita eivät politiikan säännöt pidättele.
Trump puolestaan ei ole antanut lännen yhtenäisen linjan pidätellä omia kielenkantojaan. Vaaliväittelyssä Kamala Harrisia vastaan hän kieltäytyi vastaamasta kysymykseen, toivooko hän Ukrainan voittavan. Trumplandiassa historiankirjoituskin vääntyy muotoon, jossa sota alkoi, koska Zelenskyi antoi sen alkaa – viis siitä, että Putin oli se, joka vyörytti tankkinsa Ukrainan rajan yli. Eräässä kampanjatilaisuudessa Trump puolestaan valitti, kuinka Yhdysvallat jatkaa tuen antamista miehelle, "joka kieltäytyy tekemästä diiliä".
Jos sota nyt päättyisi, Venäjä jäisi mitä todennäköisimmin miehittämään valtaamiaan alueita. Se tarkoittaisi noin viidesosaa Ukrainan alueesta. Ukraina pitää tätä mahdottomana vaihtoehtona.
Trump taustajoukkoineen näkee Venäjän hyökkäyssodan alueellisena kalliina kamppailuna Euroopan laidalla, ei niinkään koko Euroopan turvallisuutta ja koko maailmanjärjestystä määrittelevänä sotana.
Lue myös: Ukrainalta luku: Venäjä kärsinyt ankarat tappiot Kurskissa
Vain yksi asia on varmaa
Kaikenlaisissa ratkaisuissa olennaista olisi Ukrainan kohtalon lisäksi se, mihin valoon lopputulos Venäjän asettaisi. Mikäli aggressiivinen hyökkäys ja silmitön väkivalta palkitaan sen tavoitteiden täyttymisellä, voivat muutkin tekijät rohkaistua kokeilemaan omaa onneaan maailmanpoliittisella areenalla. Se voi saada lännen näyttämään heikolta ja epäyhtenäiseltä. Lännen kannalta liian hatara rauha voi kostautua myöhemmin.
Toisaalta Trump on villi kortti, joka saattaa ailahtelevan luonteensa vuoksi päätyä tekemään myös päinvastoin kuin odotettiin. Ukrainalle epäedullisen rauhan vastapainona jotkut toiveikkaat ukrainalaiset toivovat myös toisenlaista ennalta-arvaamattomuutta: ehkä Trump ei olisikaan yhtä varovainen, kuin Bidenin hallinto.
Ehkä Trump pelkäisi vähemmän eskalaatiota Venäjän kanssa ja viimein antaisi luvan Ukrainalle käyttää pitkän matkan ohjuksia syvälle Venäjän maaperälle. Vuonna 2017 Trump oli se, joka salli Yhdysvaltojen ja Ukrainan välisen mittavan asekaupan, josta edeltäjä Barack Obama oli Venäjän provosoimisen pelossa kieltäytynyt.
Trumpin Ukraina-linjasta vain yksi asia on varmaa: se, että sitä ei kukaan voi ennustaa.
6:21