Suomi pysähtyy osittain torstaina, kun SAK:n ammattiliittoja on päivän pituisessa lakossa. Pahimmassa tapauksessa päivän pituinen lakko on vasta alkua. Riitaisaan työmarkkinatilanteeseen pitäisi ensi vuoden aikana löytää jo sopua, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan ja talouden toimittaja Ossi Rajala.
Työmarkkinoiden vanhan viisauden mukaan lakkoon on helppo mennä, mutta sen lopettaminen on vaikeata ja siihen olisi oltava aina suunnitelma.
Toistaiseksi SAK:n työtaistelutoimet ovat olleet lyhyitä ja melko kevyitä eli töihin on palattu nopeasti takaisin.
STTK ja Akava eivät ole edes työtaistojen tielle vielä lähteneet. Valmiutta taisteluun on toki nostettu ja jonkinlainen yleislakko on ensi vuoden puolella mahdollinen.
Hallitus ei tule vastaan
Hallitus ei tosin ole antamassa palkansaajajärjestöille yhtään periksi. Kiistellyt työmarkkinauudistukset viedään maaliin vastalauseista ja lakkoilusta huolimatta.
Siihen hallituksella on oikeus. Eduskunta säätää Suomen lait ja hallituspuolueilla on eduskunnassa enemmistö.
Pelkästään enemmistöasemaan vetoaminen on kuitenkin yksipuolista. Tapana on ollut, että työmarkkinauudistuksista sovitaan työmarkkinoilla kaksikantaisesti tai sitten kolmikannassa eli valtion, työntekijöiden ja työnantajien kesken.
Nyt valtiovalta tekee yksin, miten haluaa. Palkansaajien toiveet heitetään syrjään ja työnantajat saavat valtaosan haluamastaan läpi.
Kokonaisuus on palkansaajille kitkerä
Kiisteltyjen työmarkkinauudistusten lista on niin pitkä, että kaikki näkevät niiden muodostavan palkansaajille jo periaatteellisesti kovan kokonaisuuden.
Yksittäiset muutokset eivät ole suuria, mutta yhdessä ne ovat iso annos katkeraa kalkkia palkansaajien nieltäväksi. Lakkoilu ei tule kenellekään yllätyksenä.
Lakko-oikeuden rajoittaminen, määräaikaisuuksien helpottaminen vuodeksi, irtisanomisten helpottaminen, mahdollisuus ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuuteen ja työttömyysturvan heikennykset ovat vain osa palkansaajia kuohuttavista muutoksista.
Riitaisa kierros tulossa
Osan toimista hallitus tekee säästösyistä, osalla haetaan työllisyysvaikutuksia ja osalla halutaan tehdä työmarkkinoista nykyistä joustavampia ja tehokkaampia.
Työnantajajärjestöjen mukaan näitä samoja muutoksia on ehdotettu palkansaajille pitkään, mutta juuri mikään ei ole kaksikantaisesti edennyt. Nyt sitten etenee väkisin.
Seurauksena voi pahimmillaan olla se, että ensi vuosi on Suomessa lakkojen värittämä. Ensin palkansaajajärjestöt vastustavat hallituksen uudistuksia laajoilla lakoilla siihen asti, kunnes uudet lait on saatu eduskunnassa hyväksyttyä.
Tämän jälkeen huomio siirtyy uuteen työmarkkinakierrokseen, josta on tulossa näillä eväillä riitaisa.
Ammattiliitot pyrkivät todennäköisesti kompensoimaan hallituksen lakimuutosten heikennykset tes-neuvotteluissa, mikä johtaa koviin vaatimuksiin työnantajille.
Työnantajien vastaus vaatimuksiin on todennäköisesti: "Tuohon ei ole varaa".
Näin olisi taas umpisolmu olemassa ja uudet lakot uhkaisivat.
Nykyisistä taistelupoteroista olisi ensi vuoden aikana päästävä ulos rakentavamman yhteistyön pariin.
Muussa tapauksessa riidat ja lakot ovat vasta alussa.
Nykytilanteesta herää väkisin kysymys, onko palkansaajilla, hallituksella tai työnantajilla suunnitelmaa siihen, miten työmarkkinoiden kriisiytyminen estetään? Miten lakkokierteestä tullaan ulos?