Suomalaisen ralliautoilun kultaisesta tulevaisuudesta on hekumoitu vuosia. Tällä hetkellä tilanne ei ole hyvä. Se on erinomainen.
Kun puhutaan tulevaisuuden mestareista, nostetaan esille ansaitusti Kalle Rovanperän ja Esapekka Lapin nimet.
Tänä viikonloppuna Puolassa oman vakuuttavan esiinmarssinsa suoritti kolmas lahjakkuus, jonka nimi on syytä painaa syvälle muistilokeroihin viimeistään nyt.
Teemu Sunisen lahjakkuus on ollut rallin ystävien tiedossa jo vuosia, mutta suurelle yleisölle hän on jäänyt huomattavasti Rovanperää ja Lappia tuntemattomammaksi tapaukseksi.
Rovanperä-hype on seurausta paitsi suuresta luonnonlahjakkuudesta, myös omanlaisestaan ilmiöstä. Toisen polven ratinvääntäjä oli merkitty suurmies sillä hetkellä, kun julkisuuteen levisivät videot hellyyttävästä pojankoltiaisesta käskyttämässä aikuisille tarkoitettua laitetta, ralliautoa.
Esapekka Lappi tunnetaan paitsi tuulennopeana kuljettajana, myös lupsakkana huumoriveikkona, jonka kommentit varsinkin Suomen MM-rallin yhteydessä ovat nousseet jo nyt klassikkoasemaan. Kukapa ei pitäisi tällaisesta ihmistyypistä?
Suniselta ei puutu taitoa, vauhtia tai lahjakkuutta tuumaakaan maanmiehiinsä verrattuna, mutta valokeila ei ole osunut hänen kohdalleen yhtä häikäisevänä. Vasta 2013 ralliautoilun pariin siirtynyt Suninen on rakentanut nousujohtoista uranansa rauhassa alemmissa luokissa. Menestystä on kertynyt, mutta suurta huomiota se ei ole herättänyt.
Kaikki muuttui, kun mies sai ensimmäisen todellisen mahdollisuutensa.
