Asia ei ole ehkä suurin, mutta periaate merkittävä. Poikkeusaikoinakaan ei saa soveltaa lakia vastoin sen tarkoitusta, vaikka tavoite sinänsä olisi hyväksyttävä, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.
Vakavammaksi asian tekee vielä se, että kyse on tuomioistuimesta ja sen tekemästä tulkinnasta.
Helsingin käräjäoikeus antoi viime viikolla tiedotteen, jonka mukaan ”Käräjäoikeus voi joutua rajoittamaan yleisön läsnäoloa istunnoissa terveyteen kohdistuvan uhan vuoksi”.
Tuomioistuimet ja poikkeustila ovat siitä mielenkiintoinen yhdistelmä, että valmiuslaissa ei todeta niistä mitään. Toki nykytilanteessa on järkevää vähentää ihmisten kohtaamisia ja asettaa juttuja säästöliekille, kuten on tehty.
Vangittujen juttuja on kuitenkin käsiteltävä kuten myös kiireellisiä pakkokeino- ja luovuttamisasioita. Esimerkiksi massiivinen Katiska-huumejuttu jatkuu ainakin toistaiseksi, vaikka salissa on joka kerta 40-50 ihmistä.
Oikeudenkäynnit ovat aina julkisia, jollei niitä tietyin laissa säädetyin edellytyksin määrätä salaisiksi. Oikeudenkäynnin julkisuus on oikeusturvan kovaa ydintä. Ilman sitä esimerkiksi oikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä ei olisi takeita.
Suljetut ovet pitää siis yleisön ulkona, mutta myös julkisissa jutuissa yleisön läsnäoloa voidaan rajoittaa. Perusteita on kolme. Ensimmäinen on tungos ja toinen ikä. Jos saliin pyrkii enemmän yleisöä kun on paikkoja, niin osa jää ulos. Eikä esimerkiksi väkivaltajuttuihin ei päästetä lapsia.
Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 20. pykälä tuntee kolmannenkin perusteen. Ja siitä tässä on nyt kyse.
Pykälän mukaan yleisön läsnäoloa voidaan rajoittaa, jos se on tarpeen todistajan, muun kuultavan tai asianosaisen suojelemiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta uhalta.
Käräjäoikeus tulkitsee nyt, että jutun puheenjohtaja voi koronaepidemian aikana tarpeen tullen rajata yleisön pääsyä saliin tämän perusteella. Mainitaanhan tuossa henkeen ja terveyteen kohdistuva uhka.
Tämä tulkinta on ongelma.
Kun 2007 voimaantullut laki oikeudenkäyntien julkisuudesta aikanaan säädettiin, niin tällä henkeen ja terveyteen kohdistuvalla uhalla oli vain ja ainoastaan yksi merkitys.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan suoraan, että kyse on todistajan suojeluun liittyvästä perusteesta. Eli saliin ei päästetä sellaista henkilöä, joka voisi vaikuttaa todistajan tai uhrin kertomukseen.
Helsingin käräjäoikeus tekee tiedotteessaan juuri sellaisen laajentavan tulkinnan, joita ei pitäisi poikkeusoloissa missään tapauksessa tehdä.
Poikkeustilanne ei ole syy kaventaa oikeudenkäynnin julkisuutta, eikä sellaisia perusteita voi keksiä tai kehitellä etenkään tuomioistuimessa. Tämä tekee tulkinnasta vielä huolestuttavamman.
Käytännössä näitä tilanteita ei ole ollut ja ongelmat tarvittaessa ratkaistaan varmaankin vaikka videoyhteydellä saliin. Mutta kuten alussa totesin kyse on periaatteellisesta asiasta.
Parempi pykälä koronatilanteeseen löytyy muuten oikeudenkäymiskaaren 14. luvusta, jossa säädetään asian käsittelytavoista. Kuudennessa pykälässä todetaan: ”Puheenjohtaja voi määrätä istuntosalista poistettavaksi sen, joka häiritsee käsittelyä tai käyttäytyy muutoin sopimattomasti.”
Jos joku yskii tai pärskii salissa, niin sitä voi – myös ihan tavallisen flunssakauden aikaan – pitää sopimattomana käytöksenä.