Kun asevelvollisuutta ylläpitävää ja sotaan varautuvaa Suomea aiemmin pidettiin Euroopan kummajaisena, niin nyt meitä kehutaan lähes sotilaalliseksi suurvallaksi. Täytyy pitää varansa, että emme ala itsekin uskoa niin, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan toimittaja Vesa Kallionpää.
Eduskunnan puolustusvaliokunta sai tänään valmiiksi mietintönsä uudesta puolustusselonteosta. Selonteossa määritellään Suomen sotilaallisen puolustamisen suuntaviivat 2030-luvulle saakka.
Suomen puolustusta on kehitetty pitkäjänteisesti jo pitkään, vaikka vaikeaa se on välillä ollut.
Kylmän sodan aikana Suomi taiteili varsin onnistuneesti Neuvostoliiton ja lännen välissä, mikä näkyi muun muassa kalustohankinnoissa. Kylmän sodan jälkeen usko ikuiseen rauhaan Euroopassa kasvoi ja säästöpaineet sen myötä.
Välillä Suomikin säästi, mutta asevelvollisuudesta ja muista perusratkaisuista pidettiin kiinni. Keskellä lamaa hankittiin Hornetit Yhdysvalloista ja Euroopasta ostettiin käytettyjä länsipanssareita, raketinheittimiä ja muuta kalustoa. Pienellä budjetilla piti osata optimoida.
Sitten Venäjä alkoi ärhennellä ja lopulta valtasi Krimin ja osan itäistä Ukrainaa. Suomi päätti päivittää hävittäjäkoneet F-35 monitoimihävittäjiin ja hankkia uusia aluksia ja aseita merivoimille.
Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan riisui naamiot lopullisesti. Suomi ja Ruotsi onnistuivat keplottelemaan itsensä puolustusliitto NATO:n jäseniksi ja nyt on piikki puolustusmenoissa auki.
Vauhtia koko Euroopan varustautumiselle antaa se, että Yhdysvallat on jo pitkään kääntänyt katsettaan kohti Kiinan kasvavaa uhkaa ja vaatinut Eurooppaa ottamaan suuremman roolin omasta puolustuksestaan. Presidentti Donald Trump ei tyydy enää vain vaatimaan ja Venäjän uhka pakottaa nyt Euroopan maat toimimaan.
Ukrainasta opitaan – droonisotaan varaudutaan
Venäjän uhka ja Ukrainan sodan opetukset näkyvät Suomen puolustusselonteossa.
Droonisodankäyntiin on valmistauduttava, puolustusteollisuutta ja teollista yhteistyötä on kehitettävä, kokonaisturvallisuuteen on keskittyvä, kriittistä infrastruktuuria on suojattava ja aseita sekä ammuksia on hankittava. Ja niin edelleen.
Samalla Suomen pitää opetella olemaan oikeasti sotilaallisesti liittoutunut. Puolustusvoimat on jo pitkään ollut melkoisen NATO-yhteensopiva, mutta tästä tulevaisuuteen Suomen on mukauduttuva puolustusliiton muuttuviin rakenteisiin ja suunnitelmiin. NATO-sotilaita ramppaa täällä tiuhaan ja suomalaiset osallistuvat NATO-harjoituksiin ja operaatioihin siellä täällä.
Lue myös: Puolustusvaliokunta puolustusselonteosta: Droonisodankäyntiin laitettava resursseja
Suomella on kolmen kärjen taktiikka
Suomen puolustus perustuu nyt sotilaalliseen liittoutumiseen. NATO:n viides artikla on puolustusliiton keskeinen pelote. Siinä kaikki periaatteessa lupaavat auttaa toisiaan tiukan paikan tullen. Äärimmäinen pelote on liittokunnan ydinaseuhka.
Puolustuksen peruspilarina pidetään edelleen miesten yleistä asevelvollisuutta ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta. Oman maan puolustus on Venäjän rajavaltiolle myös liittokunnassa keskeinen tehtävä.
Lisäksi Suomi tukeutuu erinäisiin kahdenvälisiin ja monenkeskisiin puolustusta koskeviin sopimuksiin kuten yhteistyöhön Ruotsin ja muiden Pohjolan maiden kanssa, Britannian johtamaan JEF-yhteistyöhön ja DCA-sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa.
Pärkkele! Voiko niihin luottaa?
Kun asevelvollisuutta ylläpitävää ja sotaan varautuvaa Suomea aiemmin pidettiin Euroopan kummajaisena, niin nyt meitä kehutaan lähes sotilaalliseksi suurvallaksi. Suomella on valtava reservi, meillä on paljon tykkejä ja väestönsuojineen Suomi on Pohjolan linnoitus! Täytyy pitää varansa, että emme ala itsekin uskoa niin.
Talvisodassa Suomi taisteli yksin Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Epätoivoisessa tilanteessa alivoimainen ja huonosti varustettu Suomen armeija onnistui taidolla, tahdolla ja valtavin uhrauksin estämään Suomen valtauksen. Poliittinen johto sai vietyä Suomen edes katkeraan rauhaan.
Puhutaan talvisodan ihmeestä.
Nyt on varauduttu paremmin, mutta sotakin on muuttunut. Pitää muistaa, että kaikesta huolimatta Suomi on väkiluvultaan pienempi kuin Pariisi tai Pietari. Enää Suomi ei pärjäisi yksin – ei ainakaan kovin pitkään. Eihän paljon Suomea suurempi Ukrainakaan selviä ilman apua.
Talvisodan ihmettä ei voi sellaisenaan toistaa.
Talvisodassa Kollaan rintamalla legendaarinen ratsumestari Majewski luokitteli Erkki Palolammen mukaan miehet kolmeen kastiin. Korkeimman luokan sotilas oli ”ärittäin hyvä mies”. Keskinkertaiset hän kuittasi olkapään kohautuksella eli menettelivät. Huonoin luokka sai maininnan ”pärkkelen suuri pelkkuri”.
Lue myös: USA:n Nato-lähettiläs: Viiden prosentin puolustusmenotavoitteella on kiire
Saman tapaista luokittelua voisi soveltaa myös NATO-liittolaisiin. Puolustusliitto saattaa kestää muutaman takarivin töpinävaltion, mutta suurimman osan liittolaisista pitää olla ”ärittäin hyviä” tai pysyä edes sovituissa normeissa. NATO:n uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että Yhdysvallat pysyy porukassa ilman venkoilua.
Siksi tuleva NATO:n huippukokous juhannuksen jälkeen Haagissa on myös Suomen puolustusselonteon kannalta tärkeä. Kokouksessa on määrä linjata muun muassa sotilasliiton suorituskykyyn liittyvät varustelumenotavoitteet.
Paikalle on tulossa myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Hänen sanomisiaan ja tekemisiään seurataan nyt tarkasti kaikissa NATO-maissa, mutta myös Venäjällä ja Kiinassa.
Toivottavasti Euroopan kasvanut tahto varustautua riittää vakuuttamaan Trumpin siitä, että vahva NATO on myös Yhdysvaltojen etu.