1960-luvulle saakka raviurheilu oli maaseudun väen ratto ja ajanviete. Ammatiksi siitä ei ollut, paitsi korkeintaan hevoskaupan muodossa.
Sitten Toto-pelien ehdot paranivat ja lämminveriset rantautuivat presidentti Kekkosen Neuvostoliitosta saamien lahjahevosten myötä Suomen radoille. Alkoi lajin nousukiito.
Maalta kaupunkiin paenneet ihmiset saivat ravien kautta kosketuksen juuriinsa. Raviurheilu oli heidän turvasatama. Pelin hurma ja uljaat hevoset houkuttelivat mukaan uusiakin harrastajia. Ja ihminen on laumasielu. Siellä missä muut, sinne on mentävä. Lajin ympärille muodostui ammattimaista toimintaa, ja rahaliikenne ravien ympärillä vilkastui.
Myötätuuli jatkui 70-luvulla, kun Charme Asserdal nousi koko kansan julkkikseksi. Tuhkimotamman aikaansaama buumi kantoi 80-luvun alkuun, jonka jälkeen raviurheilun purjeet puhalsi pulleiksi Suomea siivittänyt jyrkkä nousukausi. Kansalla oli pääomaa, ja jos ei ollut, pankit antoivat sitä lempein ehdoin lainaksi.
Kasinotalouden mylly jauhoi mannaa raviratojen laariin, vaikka Hippoksen, Veikkauksen ja valtiovallan aikaansaama vuoden 1982 ravikriisi kassavirtaa väliaikaisesti hyydyttikin.
* * *
Holtiton talouspolitiikka ripusti lopulta itsensä hirteen. Juhlat päättyivät 90-luvun alun karmaisevaan krapulalamaan. Raviurheilu vaipui muun maan tavoin ankeuteen ja näköalattomuuteen.
Ajettiin ”tonnin talkoita”. Raveja, joissa jokaisen lähdön ykköspalkinto oli tuhat markkaa. Pudotus oli raju aiempien vuosikymmenten bakkanaaleihin verrattuna. Pelivaihdot murenivat muutamassa vuodessa 60 prosenttia. Sieltä täältä kuului naulojen naputuksen ääni, kun tallien ovia vasaroitiin kiinni.
Vanhan vuosituhannen lopulla alettiin kiivetä jälleen valoa kohti. Nokia näytti tietä, ja raviurheilukin seurasi perässä.
Veikkauksen lanseeraama Pitkäveto oli tullut markkinoille kilpailemaan vedonlyöjien rahoista ja huomiosta, mutta raviurheilu oli reagoinut tähän tuomalla ravit ravintoloihin. Totolinen aikakausi alkoi 1995, eikä paluuta enää ollut. Vaihdot paranivat, mutta tavallisten ravien yleisömäärät alkoivat vajota. Suurien tapahtumien katsojaluvut ovat pysyneet kautta vuosikymmenten kuitenkin vakioina, elleivät jopa parantuneet.
Raviväen yksi tavoite täyttyi 2001, kun laji sai oman peliyhtiön, Fintoto Oy:n. Tahti kiihtyi, ja vuosi Fintoton perustamisen jälkeen aloitettu nettipelaaminen toi Toton myös kotisohville. Seurasivat hyvät vuodet, vaikka sitä ei alan aktiivien valitukselta välttämättä huomannutkaan.
Sitten poksahti valtameren takana vallan mahdottoman kokoinen kupla. Yhdysvaltojen asuntoluottokriisistä vuonna 2008 alkanut hyökyaalto tönäisi koko kehittyneen maailman taantumaan. Taas lähtivät ravien vaihdot ja palkinnot luisuun. Vielä muutamia vuosia sitten ajettiin arki-illan profiiliraveissa lähtöjä, joissa tikulla oli 500 euroa.
Kun tuuli on käynyt kansantalouden tuvassa, on se laittanut lakoon myös raviurheilun. Omat jalat eivät ole myrskyn sattuessa kantaneet.
* * *
Tähän on tultu, mutta mihin mennään? Talouden pyörä on pyörimässä pitkän hallajakson jälkeen Suomen osalta jälleen suotuisampaan suuntaan, mutta ennusteet nousukauden kestosta ovat ristiriitaisia.
Peliyhtiöiden yhdistäminen aloitti uuden ajan. Sen myötä tuli epätietoisuutta raviurheilun tulevaisuudesta ja itsenäisyydestä, mutta myös välitöntä lisärahaa. Palkinnot ovat kotimaan vaihtoihin nähden ennätyskorkealla tasolla. Pelivaihtojen kasvu tulee ulkomaan, lähinnä Ruotsin, kohteista ja kotimaan ravien kustannuksella.
Investointitukien avulla päästään pistämään myös kaviouria ja katsomoita kuntoon. Useassa tapauksessa sopii todeta, että kreivin aikaan. Jos investointitukea ei olisi löytynyt, olisi monella radalla ollut katastrofi käsillä.
Raviväen piirissä vallitsee parempi henki kuin aikoihin. Kuluva vuosi on antanut useita aiheita iloon: Hevoset Kaivarissa, Kummihevoskampanja, yhteistyö jääkiekon Liigan kanssa, kotimaisten lämminveristen nousu kansainvälisille areenoille, suomenhevosten kivikova taso sekä onnistuneet suurtapahtumat.
Mutta aina lankeaa varjoja paratiisiin. Pelko siitä, että jos maan poliittinen valta vaihtuu ja sen myötä päättäjien intressit muuttuvat, saattaa raviurheilulle lohkeava euromäärä kutistua. Arpajaislain 17. pykälään on kirjattu armollisesti, että hevoskasvatus ja hevosurheilu saavat neljä prosenttia Veikkauksen tuotosta. Lakeja kuitenkin rusikoidaan tuon tuosta uuteen muotoon.
Veikkaus vakuuttaa, että sen tavoitteena on panostaa kotimaiseen raviurheiluun. Mutta jos Suomen ravien vaihdot eivät nouse kannattavalle tasolle, jatkaako valtion omistama liikelaitos hyväntahtoista rahan jakoaan? Entä kun pelimonopolit ajan saatossa murentuvat?
Kun tietoa ei ole, voi vain uskoa ja luottaa, että kaikki käy hyvin. Notkelmia mahtuu matkan varrelle, mutta yleensä niitä seuraa kukkula, joko isompi tai pienempi.
Ei tiennyt Charme Asserdalin ruotsalainen kasvattaja Erik Andersson vuonna 1973, että nyt putkahti tallin pahnoille tamma, jota muistellaan naapurimaassa vielä seuraavallakin vuosituhannella. Eivätkä tienneet KOP:n, SYP:n ja STS:n pankinjohtajat, että holtiton luotonanto on tie turmioon.
Elämän voi ymmärtää vain taaksepäin ja kuitenkin sitä on elettävä eteenpäin.