Koulukiusaamisen yhteydessä käytetään termiä "hiljainen hyväksyjä", jotka ovat kuulemma yhtä pahoja kuin itse kiusaajat. Ovatko MM-kisoissa pelaavat jalkapalloilijat sellaisia, jos eivät puhu Qatarin epäkohdista, pohtii MTV Uutisten toimittaja Anton Aaltio.
Missä vaiheessa pelin ulkopuoliset asiat muuttuvat tärkeämmiksi kuin jalkapallo-ottelun lopputulos?
EM-kisoissa kesällä 2021 se tapahtui ottelussa Tanska–Suomi, kun Tanskan tähtipelaaja Christian Eriksen tuupertui yhtäkkiä kentän pintaan. Pelin päätyttyä Suomen pelaaja toisensa perään kertoi haastattelussa, kuinka historiallisen voiton lopputulos oli suorastaan yhdentekevä sokeeraavien hetkien jälkeen.
Ihannemaailmassa myös tuhansien siirtotyöntekijöiden kuolemat Qatarissa tekisivät itse jalkapallosta suorastaan yhdentekevää.
Kaikki ymmärtävät, että on kohtuutonta ja epäreilua syyttää pelaajia Qatarin murhenäytelmästä – hehän vain tekevät työtään pelaamalla jalkapalloa. On muiden asia varmistaa, että jalkapallokenttiä ja muuta infrastruktuuria ei rakenneta ihmishenkien kustannuksella.
Mutta entäs kun tämä ei toteudukaan? Jos ne muut päättävätkin päättävät sulkea silmänsä jopa tuhansilta kuolemilta?
"Kyse on kuitenkin kuningaslajin MM-kisoista" on riittämätön argumentti. Tässä kohtaa kyse on jo arvoista.
Jokainen terveellä tavalla ihmisoikeudet käsittävä ihminen on sitä mieltä, että Qatarin tapahtumat ovat yksinkertaisesti väärin. Haluan uskoa, että myös suurin osa MM-kisojen pelaajista ajattelee näin.
Mielipiteiden ja omien arvojen välillä on kuitenkin vissi ero: Arvojensa eteen on oltava valmis tekemään myös uhrauksia.
Ilman pelaajia ei ole jalkapallon MM-kisoja.
Vaikka pelaajat eivät ole vastuussa FIFA:n ja Qatarin syvästä välinpitämättömyydestä, he mahdollistavat sen pysymällä hiljaa. Silloin heistä tulee hiljaisia hyväksyjiä – kiusaajien parhaita kavereita. Olkoonkin niin, että käsivarsiin ja paitoihin on yritetty ripustaa signaaleja kaltoinkohdeltujen tukemisesta.
Urheilukulttuuri on muuttunut sen jälkeen, kun kisat myönnettiin Qatarille vuonna 2010. Viimeistään Venäjän hyökättyä Ukrainaan huomattiin, että on jo itsessään kannanotto, jos urheilija ei ota kantaa.
Suomen entinen maajoukkuepelaaja Riku Riski päätti vuoden 2019 alussa jättäytyä pois Huuhkajien Qatarin harjoitusleiriltä eettisiin syihin vedoten. Sen lisäksi, että hän sai osakseen valtavasti kunnioitusta, tapaus aiheutti myös merkittävän kulttuurillisen muutoksen Suomessa keskusteluun niin urheilijoiden ulostuloista kuin urheilun epäkohdistakin.
Jalkapallon MM-kisoissa pelaavien pelaajien kynnys tehdä radikaaleja ratkaisuja on valtavan korkea. Vaakalaudalla on oma maine, ura, haaveet ja kaikki mahdolliset yhteistyö- sekä sponsorisopimukset.
Mutta leikitelläänpä ajatuksella, jossa yksi pelaajista – puhumattakaan huippupelaajista – päättäisi Qatarin kisojen aikana uhmata tätä kaikkea ja vaikkapa kieltäytyisi pelaamasta. Pienempikin ele riittäisi globaaliin Riku Riski -ilmiöön, joka vaikuttaa olevan ainoa oikeasti toimiva keino taistella huippu-urheilun karua epäeettisyyttä vastaan.
Maailman seuratuimman viihdetapahtuman näyttämöllä esiintyminen tuo mukanaan vastuita. Pelaajien arvoja mitataan Qatarin verikisoissa äärimmäisellä tavalla.
Jalkapalloperhe ja sen myötä koko maailma tarvitsee enemmän rikuriskejä – nyt enemmän kuin koskaan.