Yhdysvallat on osoittanut hämmästyttävälläkin tavalla mahtinsa rajat, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Iranin sodan pitkän ajan vaikutukset alkavat hahmottua.
Ne eivät ole kiveen nakutettuja, mutta huomattavasti Hormuzinsalmea suurempia.
Konkretia ensin.
Omaksi harmikseen Yhdysvallat osoitti, jälleen kerran, mitkä ovat sotilaallisen voiman rajat. Pelkillä aseilla, varsinkaan ilma-aseilla on, jos ei mahdotonta, niin ainakin vaikeaa luoda poliittisia muutosta.
Tämän myönsi Yhdysvaltain asevoimien komentaja Dan Cainkin kesällä todetessaan, että "ilma-aseella on rajoitteensa".
Vaikka Yhdysvaltain asemahti on planeetan ylivoimaisin, ovat sen viholliset hioneet vuosikymmenten aikana yhteen sanaan tiivistyvän strategian, jolla Pentagon kaadetaan: Aika.
Aika vaikuttaa aina olevan sodissa Yhdysvaltoja vastaan ja sen viholliset tietävät tämän.
Jos sota vain kestää riittävän kauan, Yhdysvallat lopulta luovuttaa. Se voi voittaa jokaisen taistelun, mutta häviää silti sodan.
Yhdysvallat ei kuitenkaan osaa lopettaa ajoissa, kuten New York Times kirjoitti sunnuntaina. Seurauksena sodat eivät lopu, vaan tappio haetaan kotiin pitkän kaavan mukaan.
Presidentti Donald Trumpin hallinnolle pitkät sodat ovat kirosana ja "aiempien typerien poliitikkojen" ongelma, kuten puolustusministeri Pete Hegseth asian muotoili.
Nyt Yhdysvallat ja Iran ovat lukittuneet tasaisen epätasaisesti ohjustenvaihdoksi ryöpsähtävään konfliktiin, jonka selkeää loppupistettä ei näy.

