Venäjä voi joutua valitsemaan al-Assadin luovuttamisen ja Syyrian sotilastukikohtien säilyttämisen välillä, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Presidentti Vladimir Putinin olo tuskin on parantunut.
Joulukuussa Putinia kerrottiin "inhottaneen" Syyrian armeijan ja hallinnon romahtaessa.
Syyrian pitkäaikainen diktaattori Bashar al-Assad pakeni Moskovaan ja venäläisjoukot vetäytyivät suuresta osasta maata.
Venäjän sotilastukikohdat jäivät tyhjiksi ja äskettäin Kreml joutui sanomaan olevansa kiitollinen, etteivät hallinnon kaataneen kapinalliset hyökänneet venäläisiä vastaan.
Se ei ole suurvallaksi itseään mieltävälle Venäjälle mieluista myönnettävää.
Miellyttävää ei varmasti ollut se, että Venäjän tämän viikon korkean tason vierailu Syyriassa jäi julkilausumien perusteella varsin merkityksettömäksi tapaamiseksi.
Keskustelut ovat "jumissa", Bloomberg uutisoi.
Venäjä ja Syyria näyttivät päässeen yhteisymmärrykseen vain siitä, että keskusteluja jatketaan.
Se ei tarkoita käytännössä mitään.
Jotain sen sijaan saattaa merkitä se, että uutistoimisto Reutersin mukaan tapaamisesta hyvin perillä olevan syyrialaislähteen mukaan maan hallitus vaatii al-Assadin palauttamista kotimaahansa.
Kreml tuskin on innoissaan ideasta. Putinin tiedottaja Dmitri Peskov ei halunnut asiaa kommentoida.
Venäjän tukeman ja samalla Kremlin etua ajaneen al-Assadin luovuttaminen olisi viesti, jota Putin ei missään tapauksessa haluaisi lähettää.
Jos Venäjä ei suostu tarjoamaan turvaa, pitämään lupaustaan, sitä auttaneille hirmuhallitsijoille, on se vaarallinen ennakkotapaus.
Venäjällä ja sen apulaisilla on todennäköisesti vähintään epävirallinen yhteisymmärrys siitä, millä reunaehdoilla luksuselämä jatkuu Moskovan liepeillä, jos pakoon on lähdettävä.
Eiköhän Valko-Venäjän Aleksandr Lukashenkakin ole jo käynyt katsomassa tontteja kaiken varalta.
Epäselvää on, mitä syyrialaishallinto al-Assadille haluaisi tehdä.
Irakissa Saddam Hussein löydettiin maakuopasta ja hirtettiin. Libyan Muammar Gaddafi kaivettiin esille viemäriputkesta ja ammuttiin.
Al-Assadille voi povata samansuuntaista kohtaloa, ehkä kuitenkin oikeussalin kautta. Hänen hallintonsa arvioidaan tappaneen yli 100 000 syyrialaista vuoden 2011 jälkeen.
Silti Venäjän johto voi vakavasti päätyä pohtimaan al-Assadin luovuttamista.
Näin, jos Syyria vaatii al-Assadia vastineeksi siitä, että Venäjä saa pitää tärkeimmät sotilastukikohtansa Syyrian maaperällä.
Voisi tietysti väittää, etteivät syyrialaiset koskaan hyväksy Venäjän armeijan läsnäoloa, koska Kremlin sotilaat taistelivat al-Assadin puolella.
Syyria kuitenkin otti vastaan venäläisdelegaation, eikä ole tiettävästi aseellisesti hiillostanut Venäjän sotilastukikohtia.
Tällä tavoin Syyria on viestittänyt Venäjälle jonkinlaisen sopimuksen olevan mahdollinen.
Väistämätöntä on, että Venäjän asema Syyriassa – vähintään lyhyellä aikavälillä – heikkenee merkittävästi.
Se ei ole Venäjän näkökulmasta syy lähteä maasta kokonaan pois, jos sinne jääminen vain suinkin on mahdollista.
Venäjän kannalta aikaisempaa heikompikin läsnäolo Syyrian satamassa Välimeren rannalla on parempi kuin häätö.
Pois potkimisen varalta Venäjä on jo vahvistanut asemiaan Libyassa.
Päätös al-Assadin luovuttamisen ja sotilastukikohtien säilyttämisen välillä varmasti maistuisi Putinin suussa pahalta, mutta hän voi silti joutua sen nielemään.