Lähes 50 vuoden uran tehnyt David Bowie ei elänytkään ikuisesti.
Mikä on sinun ensimmäinen muistosi David Bowiesta? Minun on Let's Dance. Vuonna 1983 julkaistu single oli Bowien uran suurin hitti. Näin sen musiikkivideon ensimmäisen kerran 1980-luvun loppupuolella Hittimittarissa.
Ja se ärsytti. Videolla mittatilauspukuihin sonnustautunut hontelo brittikeikari ärsytti. Let's Dance tuntui Europen, Bon Jovin, Pet Shop Boysin ja isosiskon kanssa löydettyjen muiden 80-luvun lopun suosikkien rinnalla sliipatulta ja hiotulta.
Mutta olin silloin lapsi. Pidin hetkellisesti jopa Raptoria erittäin hyvänä musiikkina. Vasta 1990-luvun alkuvuosina, kun kuulin ensimmäistä kertaa itselleni valtavan tärkeäksi muodostuneet muutamat Bowie-kappaleet, aloin ymmärtää mistä oikein oli kyse. Kyse oli nimenomaan David Bowiesta.
Vähitellen, kun populaarikulttuuri alkoi kiehtoa ja kiinnostaa jatkuvasti enemmän, Bowien nimi ja kasvot tulivat vastaan entistä useammin. Musiikin historia alkoi kiinnostaa. Ensin oli selvitettävä kaikki yhtyeestä nimeltä The Beatles, sitten kameleonttimaisesta hahmosta nimeltä David Bowie.
Sillä kameleontti hän todella oli. Bowie rikkoi häpeilemättä kaikkia mahdollisia raja-aitoja ja käytti musiikissaan runsaasti teatraalisia elementtejä. Hän ehti pitkän uransa aikana olla modi, hippi, glamrokkari, tanssipopkeikari ja uskottava jazzartisti. Muun muassa.

