Luterilaisessa kirkossa on viime kuukaudet pyöritelty omituista näytelmää, jonka äärellä voidaan vakavasti kysyä, onko joukko suomalaisia uskonoppineita päätynyt Venäjän diktatuurin myötäilijöiksi, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Kari Pyrhönen.
Viisi suomalaista tiukan linjan teologia haki viime syyskuussa pappisvihkimyksensä Venäjältä. Suomessa heitä ei näihin töihin vihitä, koska he eivät hyväksy naisia papeiksi. Niinpä nämä miehet menivät vihittäväksi Inkerin luterilaiseen kirkkoon, joka samoin vastustaa naispappeutta – ja toimii Venäjän lakien alla.
Venäjän laki on tänään yhtä kuin Vladimir Putinin sana. "Mieluummin Putinin kuin naisen rinnalla", totesi kirjoittaja Kotimaa-lehden lukijablogissa.
Inkerissä vihityt työskentelevät kirkossa vaikuttavien järjestöjen Kansanlähetyksen, Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) ja Suomen raamattuopiston (SRO) palkkalistoilla.
Kansanlähetys ja Sley kantavat osaltaan vastuuta kirkon lähetystyöstä seitsemän muun järjestön rinnalla. Ne saavat rahoitusta seurakunnilta kirkollisverosta sekä myös kolehteina.
Suomen kirkko tukee, Inkerin kirkko haukkuu
Suomalaisteologien Venäjän retki vaikuttaa melkoiselta ilkkumiselta kotikirkon suuntaan. Jo vuonna 1988 hyväksyttyä naispappeutta halutaan yhä vastustaa tällaisella kiertotiemanööverillä.
Ja kuinka ollakaan, Inkerin vihkimys osui samaan päivään, kun tuli Mikkelin hiippakunnan piispa. Inkerin kirkon edustaja lupasi osallistua Mikkelin uuden piispan vihkiäisiin. Tämä on perinteisesti yhteydenpitäjä Inkeriin.