Luterilaisessa kirkossa on viime kuukaudet pyöritelty omituista näytelmää, jonka äärellä voidaan vakavasti kysyä, onko joukko suomalaisia uskonoppineita päätynyt Venäjän diktatuurin myötäilijöiksi, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Kari Pyrhönen.
Viisi suomalaista tiukan linjan teologia haki viime syyskuussa pappisvihkimyksensä Venäjältä. Suomessa heitä ei näihin töihin vihitä, koska he eivät hyväksy naisia papeiksi. Niinpä nämä miehet menivät vihittäväksi Inkerin luterilaiseen kirkkoon, joka samoin vastustaa naispappeutta – ja toimii Venäjän lakien alla.
Venäjän laki on tänään yhtä kuin Vladimir Putinin sana. "Mieluummin Putinin kuin naisen rinnalla", totesi kirjoittaja Kotimaa-lehden lukijablogissa.
Inkerissä vihityt työskentelevät kirkossa vaikuttavien järjestöjen Kansanlähetyksen, Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) ja Suomen raamattuopiston (SRO) palkkalistoilla.
Kansanlähetys ja Sley kantavat osaltaan vastuuta kirkon lähetystyöstä seitsemän muun järjestön rinnalla. Ne saavat rahoitusta seurakunnilta kirkollisverosta sekä myös kolehteina.
Suomen kirkko tukee, Inkerin kirkko haukkuu
Suomalaisteologien Venäjän retki vaikuttaa melkoiselta ilkkumiselta kotikirkon suuntaan. Jo vuonna 1988 hyväksyttyä naispappeutta halutaan yhä vastustaa tällaisella kiertotiemanööverillä.
Ja kuinka ollakaan, Inkerin vihkimys osui samaan päivään, kun Mari Parkkisesta tuli Mikkelin hiippakunnan piispa. Inkerin kirkon edustaja lupasi osallistua Mikkelin uuden piispan vihkiäisiin. Tämä on perinteisesti yhteydenpitäjä Inkeriin.
Mutta länsisavolaiset menivätkin valitsemaan paimenekseen naisen. Kalenteri täyttyi Inkerissä.
Inkerin emerituspiispa Aarre Kuukauppi julisti suomalaisten vihkimismessussa, että Suomen kirkko on luopunut uskostaan. Arkkipiispa Tapio Luoma piti tällaisia puheita loukkaavina.
Suomen kirkko on pienen Inkerin sisarkirkon merkittävä taloudellinen tukija. Tässä yhteydessä voi kysyä sitäkin, miksi kirkkomme rahoittaa Putinin diktatuurin pyhättöä, joka kiitokseksi haukkuu tukijansa luopioksi.
Lunta tulee piispojen tupaan nyt rajan molemmin puolin. Myös Kansanlähetys ja Sley ovat jo pitkään julistaneet omaa puhdasta uskoaan ja luterilaisen kotikirkkonsa liberaalia rappiota.
Naispappeuden ohella hiertää erityisesti seurakuntiemme pappien kasvava myötämielisyys samaa sukupuolta olevien avioliittoja kohtaan. Kansanlähetyksen ja Sley:n teeseissä homoseksuaalisuus on yhä tiukasti synti ja homoseksuaalien avioliitot miltei lopun ajan merkki.
Venäjän diktatuuri on huono isäntä
Kansanlähetys ja Sley eivät kertoneet syksyn Venäjän-retkestään piispoillemme mitään etukäteen, vaikka kirkon lähetysjärjestöjen yhteinen sopimus tätä edellyttäisi. Reissu ei tietenkään pysynyt salassa. Järjestöt väittivät ensin, että miehet vihittiin papeiksi Inkerin kirkon palvelukseen. Tämä ei ole totta, Inkeri ei heitä tarvitse. Järjestöt ovat myös vakuutelleet, että tällaiset retket eivät enää jatku. Näin on vakuuteltu aiemminkin.
Piispojen kuppi meni poikkeuksellisella tavalla nurin ja Suomen kirkossa puidaan nyt ainutlaatuista kriisiä. Piispat ilmoittivat heti syksyllä, että järjestöjen on annettava selvitys Venäjän retkistään, miksi näin on toimittu. Selvitykset on saatu ja piispainkokous käsittelee kriisiä ensi viikon alussa.
Näiden järjestöjen vikurointi sopimusrikkomuksineen on kirkon oma soppansa, mutta kriisillä on myös toinen vakava ulottuvuus, joka ei ole enää vain kirkon ongelma. Kapinapappien toiminta aiheuttaa poliittisen riskin.
Nyt mitataan piispojen ryhtiä ja rohkeutta, miten kauan tätä touhua vain katsellaan vierestä.
Tietävätkö he, mitä tekevät?
On mahdotonta uskoa, että nämä järjestöt muuttaisivat tämänkään kriisin seurauksena käsityksiään naispappeudesta tai homoseksuaaleista. Mutta ymmärtävätkö ne, millaisen sotarikoksia tekevän maan kanssa ne vehkeilevät? Tällainen tulella leikkiminen Venäjän diktatuurin kanssa on saatava loppumaan alkuunsa.
Jos järjestöt eivät toimintaansa muuta (mikä sitten piispoille riittäisi?), piispainkokous voi esittää Kansanlähetyksen ja Sley:n erottamista kirkon lähetystyöstä. Tämän päättää toukokuussa kokoontuva kirkon parlamentti, kirkolliskokous.
Päätökseen riittää yksinkertainen enemmistö. Se olisi järjestöille melkoinen taloudellinen katastrofi, moni seurakunta lopettaisi tukensa.
Kun uskonnollinen vakaumus ajaa demokratian ja terveen järjen yli, riskejä ei näköjään pohdita – eikä niillä näytä olevan väliäkään. V.I. Lenin kutsui aikoinaan tämänkaltaisia ihmisiä hyödyllisiksi idiooteiksi.
Täsmennys 23.1. klo 14.30:
" ...totesi blogisti Kotimaa-lehdessä" muutettu muotoon "... totesi kirjoittaja Kotimaa-lehden lukijablogissa."
Kyseessä on Kotimaan verkossa julkaistava lukijoiden blogipalsta, joka ei ole lehden sisältöä.