Itsenäinen Suomi täyttää 99 vuotta. Se on komea lukema, joka ensi vuonna täyttyy juhlavuodeksi, kun sata tulee täyteen. Suomalaiset voivat onnitella itseään, sillä niin väkivallan ja sen uhkan kyllästämiä olivat itsenäisyyden ensimmäiset vuosikymmenet.
Jälkikäteen ajatellen on lähes käsittämätöntä, että itsenäistyminen vuonna 1917 saattoi tapahtua. Siihen nimittäin tarvittiin – ei enempää eikä vähempää kuin kahden mahtavan keisarikunnan romahdus. Ensin romahti Venäjä, jonka Saksa löi ensimmäisen maailmansodan taisteluissa. Sitten oli Saksan vuoro musertua länsivaltojen sotakoneen alla.
Siinä kohtaa aukeni mahdollisuus, historian hetki, johon sen ajan suomalaiset päättäjät ymmärsivät tarttua. Kovaa peliä isoin panoksin, jossa moukan tuuri näytti merkittävää osaa. Suomi ei jäänyt osaksi bolševistista Neuvosto-Venäjää, eikä siitä tullut Saksan vasallivaltiota.
Jälkimmäinen vaihtoehtokin oli täysin mahdollinen siinä vaiheessa, kun Rüdiger von der Goltzin Itämeren-divisioona nousi maihin Hangossa, valtasi punaisten hallussa olleen Helsingin ja käänsi sisällissodan valkoisen puolen eduksi.