Sanoja ei löydy.
Näin totesi vieressäni tunturin rinnettä päin katsonut mies, kun seisoimme Pohjois-Norjan Tamokdalenissa Blåbærfjellet-tunturin äärellä epäonnistuneen helikopterioperaation jälkeen sunnuntaina. Mies vierelläni oli helikopterin nousupaikan naapurissa asuva perheenisä.
Viime keskiviikkona sattuneen lumivyöryonnettomuuden ja ja sitä seuranneen epäonnisen pelastusoperaation seuraaminen ovat olleet raskasta. Vastapäätä tien toisella puolella asuu matkailuyrittäjä, jonka kautta moni Tamokdalenissa matkaileva kulkee.
Niin tekivät myös lumivyöryn uhrit, kolme suomalaismiestä ja ruotsalaisnainen.
Paikalliset vaikenevat
Paikalliset eivät virallisia haastatteluja juuri halunneet antaa. Asukkaat olivat järkyttyneitä tapahtumasta ja ottivat osaa omaisten suruun. He toivoivat, että piinaava odotus päättyisi pian, jotta varsinainen surutyö voisi alkaa.
Tamokdalenin turmapaikan vieressä asunut mies ajatteli turmasta kuullessaan omaa alakouluikäistä lastaan. Tämä leikkii ja kulkee samassa maastossa sekä laskettelee viereisen tunturin laskettelurinteillä, missä lumivyöryt ovat yhtä todellinen uhka kuin muuallakin.
Maanantaiksi kaavailtu pelastusyritys peruuntui heti kättelyssä. Media odotti hotellin ruokailusalissa tietoa pelastusoperaation henkilökunnan kokouksesta, joka oli venynyt pitkään. Samassa alkoi rankka lumisade, joka ratkaisi kaiken. Lumimyrskyssä ei ollut mitään saumaa lähteä yrittämään.
Keskiviikon toivo
Toiveissa on kuitenkin jatkaa huomenna keskiviikkona, sillä sääennusteissa on mahdollisuus pienelle raolle, jossa helikopteri voisi yrittää pelastajien kuljettamista kilometrin korkeudessa sijaitsevalle laskupaikalle. Sunnuntainakin sitä yritettiin pika-aikataululla, mutta sumu oli peittänyt tunturin täysin 700 metristä ylöspäin. Aivan kuin sitä ei olisi ollut siellä lainkaan.
