Maikkarin kaksituntinen kuntavaalitentti tiistai-iltana teki selväksi kaksi asiaa: hallitus-oppositio-vastakkainasettelu ei laimene, vaikka kyseessä ovatkin kuntavaalit.
Jakolinjat keskustelussa olivat lähes järjestään Sipilä-Soini-Orpo vastaan Rinne-Niinistö-Andersson-Henriksson-Essayah.
Toinen asia: kaikki puheenjohtajat ovat tätä nykyä kouliintuneita tv-esiintyjiä. Skarppaaminen ei pettänyt, vaikka sitä piti riittää kahden tunnin ajan - ja alla oli jo Helsingin Sanomien tentti ja eduskunnan välikysymyskeskustelu.
Näin puheenjohtajat suoriutuivat:
Li Andersson (Vasemmistoliitto)
Nokkela haasto tentin alussa: nokitti Petteri Orpoa koulutussäästöistä, sillä kokoomus on ollut kummassakin hallituksessa, joka on leikannut koulutuksesta. Osuva oli myös kommentti subjektiivisen päivähoidon rajauksesta: vuosikymmenten tasa-arvotyö uhrattiin minimaalisen säästön vuoksi. Osasi ainoana vastata juontajien kysymykseen, millä kertoimella varhaiskasvatukseen sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin: vähintään kuusinkertaisena. Pitkä miinus siitä, ettei budjettirealismi ja Suomen velkaantuminen näy retoriikassa millään lailla.
Ville Niinistö (Vihreät)
Kova luu, kun ei suostunut hämmentymään edes koko tentin tiukimmassa kysymyksessä. Tentin vetäjät Jussi Kärki ja Jaakko Loikkanen kysyivät, onko Niinistö suorastaan yllyttänyt ihmisiä esivaltaa vastaan kritisoidessaan voimakkaasti pakkopalautuksia ja levittäessään somessa virheellistä tietoa. Kuten Li Andersson, piikitti Orpoa päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Erityisen epämukava Orpolle näytti olevan kommentti, jonka mukaan juuri kokoomusvetoisissa kunnissa on rajattu päivähoito-oikeutta. Sama perusongelma kuin Li Anderssonilla: kun kysytään, mistä pitäisi säästää, ei loppujen lopuksi keksi muuta kuin yritystuet.
Antti Rinne (Sdp)
Ei enää niin hapuileva kuin joskus menneinä aikoina. Puheen artikulointi ei juuri ole parantunut, mutta sisällön Rinne osaa jo paketoida: kiteyttää ja tiivistää asioita kolmeen pääkohtaan. Mutta meniköhän sote-kritiikki överiksi? Rinteen mukaan valinnanvapauden myötä ylikansalliset yhtiöt valitsevat parhaat asiakkaat, keräävät voitot ja kiertävät verot. Subjektiivista päivähoitoa koskevassa keskustelussa hyvä puheenvuoro: ”Ei alkoholisti-isä kerro päiväkotiin, että hänen lapsensa tarvitsee päivähoitoa.” Suhteellisen onnistunut esitys ottaen huomioon, että kaikista puheenjohtajista hänellä on ehkä kovimmat (vaalivoitto)paineet.
Juha Sipilä (Keskusta)
Pääministeri esiintyi kuin pääministeri ja jätti huutelun ja haastamisen muille, lähinnä Soinille. Mutta olisiko nyt tarvittu rahtunen puoluejohtajan aggressiivisuutta, sillä kuntavaaligallupeissa keskusta on vasta kolmantena? Oli Orpon kanssa kuin paita ja peppu; ministerit jatkoivat toistensa puheenvuoroja sujuvasti suunnilleen keskeltä lausetta. Ainut erimielisyys koski Malmin lentokentän kohtaloa: Sipilä kannattaa kentän säilyttämistä, Orpo muuttamista asuinalueeksi. Mutta sekin kuitattiin veljellisellä huumorilla. Muistutti varhaiskasvatuskeskustelussa aiheellisesti, että edelleenkin lapsilla on kaikissa kunnissa oikeus osapäivähoitoon.
Petteri Orpo (Kokoomus)
Tasapainoinen esitys, vaikka jäikin alussa alakynteen koulutus- ja varhaiskasvatusosiossa. Joutui selittelemään myös sitä, miksi hallituksen niin sanottu puolivälitarkastelu on vasta kuntavaalien jälkeen. Rinne ja kumppanit pääsivät pelottelemaan äänestäjiä, että lisää leikkauksia on puoliväliriihessä tulossa. Pääsi hyödyntämään sisäministerikokemustaan pakkopalautuskeskustelussa. Korosti, että Suomen oikeusjärjestelmä on toimiva ja antoi palautuksista kuumana käyville poliitikoille ja kansalaisille tuiki terveellisen neuvon: ”Pitää kestää se, että ne, jotka eivät suojelua tarvitse, palautetaan.”
Timo Soini (Perussuomalaiset)
Jos väittelyn voittaja ratkaistaisiin sen perusteella, kuka on eniten äänessä, Soini olisi ollut ykkönen. Puhui paljon ja välihuuteli eniten. Selkeä taktiikka, ovathan vaalit jo ovella: tappelu pystyyn vihreiden ja vasemmiston kanssa. Jäi levy oudosti päälle varhaiskasvatuskeskustelussa, kun jankkasi sitä, että isä ja äiti ovat parempia kasvattajia kuin päiväkodintäti. Onnistui yltiösekavan sote-keskustelun aikana sivistämään katsojia siitä, että soten myötä hoitoketjusta tulee katkeamaton. Käytti 100-prosenttisesti hyväkseen pakkopalautusjupakan kurmuuttaessaan Ville Niinistöä.
Sari Essayah (Kristillisdemokraatit)
Olisi ollut tentin selvä ykkönen, jos olisi avannut suunsa useammin. Onko entinen huippu-urheilija liian kiltti, vai eikö vain saanut puheenvuoroja? Esitti koko tentin mieliinpainuvimman kommentin sote-osiossa, kun puhuttiin neuvoloiden tulevaisuudesta: ”Arvo Ylppö kääntyy haudassaan, kun kuulee, mitä neuvoloille tapahtuu.” Puolueensa parhaita perinteitä kunnioittaen oli erinomaisesti kartalla varhaiskasvatuskeskustelussa todetessaan, että kotihoidontuki maksaa vuodessa 3600 euroa, mutta päivähoitopaikka kymppitonnin.
Anna-Maja Henriksson (Rkp)
Essayahin ohella tentin toinen suuri onnistuja. Valju julkinen profiili kohosi selvästi, sillä puheenvuorot olivat järjestään punnittuja ja selkeitä, eikä huonoa suomea ollut seassa ollenkaan. Klassinen lapputemppu Henrikssonilta meni kyllä mynkään. Kaivoi taskustaan paperin, jossa oli sote-asiantuntijan lausunto, ja yritti alkaa lukea sitä. Onneksi Jussi Kärki ja Jaakko Loikkanen olivat valppaina ja keskeyttivät sisäluvun. Pisteet Henriksson saa rehellisyydestä: myönsi Ville Niinistöä selkeämmin virhearvion pakkopalautuksiin liittyvissä kannanotoissaan.