Vuosi 2024 on jo täydessä vauhdissa, mutta MTV Uutisten kulttuuritoimittaja Visa Högmander katsoo vielä kerran taaksepäin, musiikkivuoteen 2023 ja parhaisiin sen aikana julkaistuihin uusiin kappaleisiin ja levyihin.
23 parasta musiikkikappaletta, jotka julkaistiin vuonna 2023
Jonain toisena hetkenä valinnat voisivat olla osittain tai liki täysin toiset, mutta tämän tekstin kirjoitushetkellä MTV Uutisten kulttuuritoimittajan täysin objektiivisesti ja mielivaltaisesti valitsemat parhaat vuonna 2023 julkaistut uudet kappaleet ovat seuraavat.
Depeche Mode – Ghosts Again
Konepopin veteraaniyhtyettä kohtasi tragedia toukokuussa 2022, kun yhtyeen alkuperäisjäsen, kosketinsoittaja Andy Fletcher, kuoli 60-vuotiaana. Yhtyeen uumoiltiin ehkä jopa lopettavan, mutta vielä mitä – keskuuteemme jääneet alkuperäisjäsenet, laulaja Dave Gahan ja kitaristi-kosketinsoittaja Martin Gore, julkaisivat maaliskuussa 2023 Depeche Moden 15. studioalbumin Memento Mori, joka on yhtyeen parhaita ellei paras 2000-luvulla julkaisema albumi ja jonka ykkössingle Ghosts Again, joka on paras Depeche Moden julkaisema kappale vuoden 2006 Playing the Angel -albumin Precious- ja Suffer Well -hienouksien jälkeen, tuntui kuolevaisuutta luotaavine teksteineen upealta kunnianosoitukselta edesmenneelle yhtyetoverille.
Wednesday – Chosen to Deserve
Maailman tunnetuin Wednesday on varmasti viikonpäivä keskiviikko ja toiseksi tunnetuin lienee fiktiivisen Addamsin perheen tytär Wednesday ja vuonna 2022 Netflixillä alkanut hänestä kertova samanniminen sarja. Kolmanneksi tunnetuimman Wednesdayn ainakin pitäisi olla vuonna 2017 perustettu pohjoiscarolinalainen Wednesday-yhtye, jonka viime vuonna julkaistun mainion viidennen albumin Rat Saw God yksi parhaista hetkistä oli singlejulkaisu Chosen to Deserve, joka tuo vahvasti mieleen 1990-luvulla läpimurtonsa tehneen laulaja Aimee Mannin.
Blonde Redhead – Snowman
Indiemusiikin konkariyhtye Blonde Redhead yllätti vuonna 2023 iloisesti ensimmäisellä julkaisullaan sitten vuoden 2017 ep:n 3 O’Clock ja vuoden 2014 Barragán-albumin. Bändin kymmenennen studioalbumin Sit Down For Dinner avausraita Snowman on totuttua suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa Blonde Redheadiä, mutta ei liian. Se on kaunista musiikkia, josta löytyy sieltä täältä koukkuja, pistokohtia ja säröjä, jotka kiehtovat.
Markus Krunegård – Maybe/Mayday
Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä Laakso-yhtyeen riveissä pinnalle noussut ruotsinsuomalainen Markus Krunegård on julkaissut kahdeksan ruotsinkielistä sooloalbumia, osallistunut Ruotsin Vain elämää -viihdeohjelmaan ja kirjoittanut musiikkia muun muassa Santigoldille ja Carly Rae Jepsenille. Krunegårdin ensimmäinen suomenkielinen soololevy Nokia & Ericsson on parhaimmillaan tyylikkään melankolista popmusiikkia ja Krunegårdin paikoin omintakeinen suomi sekä huvittavaa että sympaattista.
Blur – Barbaric
Brittipopin konkariyhtyeen yhdeksäs studioalbumi ei juuri yllättänyt, mutta albumin parhaat hetket Barbaric ja ensimmäisenä singlenä julkaistu The Narcissist nostavat albumin kokonaisarvosanaa silkalla vastustamattomuudella. Damon Albarnin välillä flegmaattiselta kuulostava laulutulkinta on Barbaricissa jopa hieman normaalia energisempää.
The National – Deep End (Paul’s in Pieces)
The National julkaisi vuoden 2023 aikana kaksi albumia: ensin keväällä yhdeksännen studioalbuminsa First Two Pages of Frankenstein ja sitten syksyllä enimmäkseen tuon levyn kanssa samoissa sessioissa äänitetyistä kappaleista kootun toisen albumin Laugh Track. Molemmat levyt ovat hyviä, mutta Laugh Track pääsi yllättämään sekä julkaisullaan ylipäänsä että sillä, että albumin kappaleista yli puolet, mukaan lukien Deep End (Paul’s in Pieces) on parasta uutta The Nationalia moneen vuoteen.
Sufjan Stevens – So You Are Tired
The National ja Sufjan Stevens toivat levyillään vuoteen 2023 tuulahduksen vuoden 2010 molemmin puolin jyllänneestä indiebuumista. Stevens ei ole jättänyt musiikillaan isoja muistijälkiä vuoden 2015 mestariteoksen Carrie & Lowell jälkeen eikä uusi Javelin-levykään tarjoa juuri mitään uutta Sufjaninsa tunteville. Mutta voi veljet, miten ylitsepursuavan täynnä lämmintä lohtua täynnä on So You Are Tired, kuten myös koko Javelin-albumi, joka on ansioluettelomainen kiteytys kaikesta siitä, mikä tekee Sufjan Stevensistä niin hienon laulaja-lauluntekijän.
Everything But The Girl – Nothing Left to Lose
Harvasta lauluäänestä menee iho välittömästi kananlihalle, mutta lähes 30 vuotta sitten lähtemättömän vaikutuksen Everything But The Girlin ja Massive Attackin kappaleilla tehneen Tracey Thornin ääni saa tuon efektin aikaan. Everything But The Girlin paluu julkaisukantaan oli mallikas ja etenkin Fuse-albumin ykkössingle Nothing Left to Lose tanssittaa ja koukuttaa kuin elettäisiin syvintä 1990-lukua.
Olivia Rodrigo – Vampire
Olivia Rodrigon pianoballadina alkavan Vampiren tekstissä verenimijäkuvasto toimii vertauskuvana hyväksikäyttäjähahmolle, siipeilijälle, joka on osoittautunut joksikin aivan muuksi kuin miltä ensin vaikutti. Viesti ei jää epäselväksi: ”But you made me look so naive / The way you sold me for parts / As you sunk your teeth into me, oh / Bloodsucker, famefucker / Bleedin' me dry, like a goddamn vampire”.
Teini-Pää – Kuka vaan käy
Tiedotteissa "nössöpunkiksi" lanseerattua musiikkia soittavan Teini-Pään toinen albumi Sata syytä aloittaa on valloittavaa Maailma kyllä odottaa -esikoislevyä (2022) vaisumpi ja kliinisempi. Sillä on kuitenkin debyyttilevyn tapaan valloittavia hetkiä, kuten Kuka vaan käy.
Frankie Rose – Anything
Frankie Rose nousi vuoden 2012 musiikkihuippuhetkien joukkoon Interstellar-albumillaan, mutta sen koommin Rose ei ole herättänyt omassa kuplassa huomiota. Nyt on. Anything on leijuva ja vangitseva kappale, jossa dream pop ja konepop paiskaavat 1980-lukulaisella ilolla kättä.
Carly Rae Jepsen – Psychedelic Switch
Psychedelic Switch ei ole uusi Call Me Maybe (Carly Rae Jepsenin jättihitti vuodelta 2012), mutta se on Ranskan konepopsuuruuksien, etenkin Discovery-levyn (2001) aikaisen Daft Punkin suuntaan nyökyttelevä tanssipopkappale, todellinen tanssilattioiden jättihitti, joka on jotain sukua myös Modjon Lady (Hear Me Tonight)- ja Kylie Minoguen On a Night Like This -hiteille vuosituhannen vaihteesta.
The Killers – Your Side of Town
Your Side of Townissa ei ole Brandon Flowersin tunnistettavan lauluäänen lisäksi oikeastaan jäljellä mitään niitä The Killersin alkuvuosien musiikin tunnusomaisia kitaraindiepiirteitä, jotka hitit kuten When You Were Young, Mr. Brightside ja Somebody Told Me marssittivat esiin. Se ei kuitenkaan haittaa tippaakaan, jos kappaleet ovat yhtä hyviä kuin tämä.
Vuoret – Unohda tai kuole
Vuoret-yhtyeen musiikillisesti 1900-luvun kahdelle viimeiselle ja 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle nojaavan toisen albumin Huomenna rauha ehkä paras kappale Unohda tai kuole, jonka tekstissä myös katsotaan menneisiin aikoihin, kasvattaa raukeahkoa jännitettään kappaleen alusta loppuun ilman, että tuo raukea jännite missään vaiheessa hellittää, vaan pitää otteessaan.
Lau Nau – Kielet on viritetty tuuleen
Kaksi studioalbumia (5 x 4 ja Aphrilis) vuonna 2023 julkaisseen Laura Naukkarisen eli Lau Naun musiikkiin sopii iso määrä ylistäviä adjektiiveja. Se on kaunista, eteeristä, lumoavaa, rauhoittavaa, lohduttavaa, ja kuten Kielet on viritetty tuuleen, toiveikasta.
Björk & Rosalía – Oral
Björkin jo vuosituhannen vaihteessa kirjoittama, mutta julkaisematta jäänyt Oral näki päivänvalon yli 20 vuotta myöhemmin. Vuonna 2023 kappale sai uuden tuotannon ja Rosalían vierailijaksi. Lopputulos on yksi parhaita Björkin julkaisemia lauluja aikoihin. Singlejulkaisun tulot lahjoitetaan Islannin vuonojen suojelemiseen teolliselta kalanpyynniltä.
Malla – Hidastan aikaa
Mallan toinen studioalbumi Fresko yrittää jatkaa esikoislevyn linjoilla: se on erittäin tyylitietoista ja viileää tanssipopmusiikkia, mutta ilman debyyttilevyn raikkautta. Hidastan aikaa onnistuu siinä, missä liki kaikki levyn muut kappaleet eivät onnistu: se on raikas kappale kaikessa indiediskoista klubi-iltoihin sopivassa viileydessään.
Caroline Polachek – I Believe
Flow-festivaalilla viime kesänä esiintynyt Caroline Polachek on poikkeuksellinen artisti. Lähes kaikki, mitä Polachek julkaisee, tasapainoilee täydellisen popmusiikin rajalla. Jo Chairlift-yhtyeen aikoina laulajan melodiat, äänenkäyttö ja tekstit vakuuttivat, eikä hänen toinen sooloalbuminsa Desire, I Turn Into You ole poikkeus. I Believe on vain yksi levyn liki täydellisistä poplauluista.
Slowdive – Kisses
Shoegaze-konkariyhtye Slowdiven viides albumi Everything is Alive osoitti bändin toiveikkaan melankolian olevan täysin kotonaan myös 2020-luvulla. Yhtyeen avaruudellinen sointi imaisee sisäänsä myös Kisses-kappaleessa, jossa voi velloa kuuntelu kuuntelun jälkeen.
Foo Fighters – The Teacher
Foo Fighters yllätti parhaalla studioalbumillaan sitten vuoden 1997 The Colour and the Shapen. But Here We Are on ensimmäinen Foo Fighters -albumi tuon levyn jälkeen, jolla traagisesti maaliskuussa 2022 kuollut rumpali Taylor Hawkins ei ole mukana. Levy ei kuulosta kuitenkaan pelkästään Hawkinsin muistolle tehdyltä albumilta, vaan siltä nousee esiin useampia mainioita voimapopkappaleita, kuten kymmenminuuttinen The Teacher, joka on Dave Grohlin jäähyväiset pian Hawkinsin kuoleman jälkeen menehtyneelle opettajaäidilleen.
Janelle Monáe feat. Seun Kuti & Egypt 80 – Float
Joskus kappaleen nimi kiteyttää kappaleen täydellisesti. Janelle Monáe ja afrobeat-tähti Seun Kuti yhtyeineen eivät kertosäkeen mukaisesti kävele, astele, tanssi, vaan he kelluvat. Float vaihtelee Monáen rapin ja laulun välillä täysin luontevasti eikä flow katkea missään kohtaa. Se pitää otteessaan.
Dave Rowntree – Downtown
Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että Blurin rumpali Dave Rowntree on mukana kahdella vuoden 2023 parhaisiin lukeutuvalla albumilla, olisin saattanut naurahtaa. Mutta näin se meni: Blurin The Ballad of Darren on kelpo levy, mutta todellinen yllätys oli Rowntreen sooloalbumi Radio Songs, jonka tasaisen hyvästä kappalemateriaalista raukean kaihoisasti leijuva Downtown on vain yksi huippuhetki.
Lana Del Rey – A&W
Lana Del Rey on erikoinen tapaus. Laulaja on luonut itselleen imagon laadukasta musiikkia julkaisevana artistina, mutta joka onnistuu olemaan paikoin myös luotaantyötävän valju. Sanoista American ja Whore nimensä saava A&W on jotain ihan muuta. Se kasvaa hiljaisesta, utuisesta folk-henkisestä maalailusta jonkinlaiseksi päällekäyväksi hiphop-rytmittelyksi. Omaelämäkerrallisessa tekstissä Del Rey käy läpi valintojaan sarkastisesti ja jopa inhorealistisesti, noilla kappaleen nimen kirjainparin sisäänsä kätkemillä sanoilla itseään kutsuen. A&W on hurjan vaikuttava kappale, kaikessa uhkaavassa tunnelmassaan hiljaiseksi vetävä teos.
23 parasta musiikkialbumia, jotka julkaistiin vuonna 2023
Jonain toisena hetkenä valinnat voisivat olla osittain tai liki täysin toiset, mutta tämän tekstin kirjoitushetkellä MTV Uutisten kulttuuritoimittajan täysin objektiivisesti ja mielivaltaisesti valitsemat parhaat vuonna 2023 julkaistut uudet levyt ovat seuraavat.
Vuoret – Huomenna rauha ehkä
Vuoret-yhtyeen toinen albumi Huomenna rauha katsoo musiikillisesti 1980-, 1990- ja 2000-luvuille, käsittelee laulujen teksteissä isoja ja tärkeitä asioita ja on kokonaisuutena toimiva levy.
Kuuntele Vuorten Huomenna rauha ehkä -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Boygenius – The Record
Sooloartisteina uraa tehneiden Phoebe Bridgersin, Julien Bakerin ja Lucy Dacusin muodostaman yhtyeen esikoislevy on albumi rakkaudesta. Kolmikon kemiat toimivat ja soivat upeasti yhteen, niin, että kuitenkin jokaisen laulajan omat tunnusomaiset maneerit pääsevät sopivasti esiin.
Kuuntele Boygeniusin The Record -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Markus Krunegård – Nokia & Ericsson
Markus Krunegårdin ensimmäinen suomenkielinen soololevy on kuin ruotsinsuomalaisen laulajan puhuma suomen kieli: sympaattista ja sujuvaa. Nokia & Ericsson -levy rullaa muutamaa yhdentekevää ja semivaivaannuttavaa hetkeä lukuun ottamatta sujuvan popmelankolian merkeissä, menemättä kuitenkaan liian sympaattiseksi.
Kuuntele Markus Krunegårdin Nokia & Ericsson -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
8:21
Mahls – Muistikuvat musta
Suomen kielen sanamuodoilla ja ääntämisellä leikittelevä Mahls eli Marja Ahlsved vakuutti keväällä 2023 julkaistulla Muistikuvat musta -albumilla, joka on omintakeista elektronista musiikkia. Pääosin unenomaista tunnelmaa huokuva levy kuulostaa siltä, miltä Mahls on varmasti halunnutkin: täysin tekijältä itseltään.
Kuuntele Mahlsin Muistikuvia musta -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Verneri Pohjola – Monkey Mind
Kansainvälistä tunnustustakin saanut trumpetisti Verneri Pohjola on julkaissut aiemminkin tasavahvoja albumeita, mutta uuden kokoonpanon kanssa äänitetty Monkey Mind on jonkinlainen askel eteenpäin. Se on levy, joka kuuluu raukeisiin vapaapäiviin kotona, kun voi vain olla aloillaan, kuunnella musiikkia ja olla lähinnä tekemättä yhtään mitään.
Kuuntele Verneri Pohjolan Monkey Mind -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Lankum – False Lankum
Kansanmusiikin perinne on vahvasti läsnä irlantilaisyhtye Lankumin musiikissa. Läsnä ovat myös hurjiksi kasvavat, pysäyttävät drone-vallit, jotka syventävät entisestään elämän ja kuoleman kaltaisten painavahkojen teemojen parissa painivia kappaleita.
Kuuntele Lankumin False Lankum -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
The National – Laugh Track
Mietin pitkään, kumpi The Nationalin vuoden 2023 aikana julkaisemasta albumista on lopulta parempi: keväällä julkaistu First Two Pages of Frankenstein vai syksyllä julkaistu Laugh Track. Molemmat levyt ovat hyviä, mutta koska Laugh Track pääsi yllättämään sekä julkaisullaan ylipäänsä että sillä, että albumin kappaleista yli puolet on parasta uutta The Nationalia moneen vuoteen, se vie niukan voiton.
Kuuntele The Nationalin Laugh Track -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Lyyti – Nousussa taas
Lyytin kanssa oli aluksi vaikeaa. Ajoittain epävireiseltä kuulostavan laulajan esikoislevy lähinnä ärsytti, toinen albumi Toiveet ja helyt oli jo paljon parempi ja viime vuonna julkaistu kolmas eli Nousussa taas on Lyytin uran paras levy. Elämäniloa vakavista aiheista huolimatta huokuvat kappaleet nivoutuvat toimivaksi kokonaisuudeksi ja siitä vilpittömältä vaikuttava tenho saa palaamaan albumin pariin uudelleen ja uudelleen.
Kuuntele Lyytin Nousussa taas -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Feist – Multitudes
Vuoden parhaiden levyjen joukossa The National, Feist, Blonde Redhead, Sufjan Stevens – niin, tosiaan, mitä 10–20 vuoden takaisen indierockin ja -popin kulmakivien uutta kultakautta nyt eletäänkään? Multitudes on kokeelliselta, lähelle tulevalta ja silti turvallisen tutulta Feistilta kuulostava mainio albumi. Elämän isoja käänteitä läpikäyvä levy artistilta, joka jatkaa tinkimättömästi omalla tiellään.
Kuuntele Feistin Multitudes-albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Caroline Polachek – Desire, I Want to Turn Into You
Caroline Polachek on ollut jo pitkään ylistetty indie-artisti ja hänen toinen studioalbuminsa Desire, I Want to Turn Into You on vain nostanut laulajan asemaa. Ja mikäs siinä, kun levy on parhaimmillaan silkkaa poptäydellisyyttä ja huonoimmillaan piirun verran liian vakavasti itsensä ottavaa musiikkia.
Kuuntele Caroline Polachekin Desire, I Want to Turn Into You -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Julie Byrne – The Greater Wings
Yhdysvaltalainen folk-artisti Julie Byrne saapuu ensi kesänä Sideways-festivaalille Helsinkiin esiintymään ja keikka voi hyvillä mielin alkaa odottaa jo nyt. Byrnen neljäs albumi The Greater Wings on ilmava ja kaunis levy, jossa voi leijua kuunteluun uponneena, niin, ettei huomaa edes ajan kulumista.
Kuuntele Julie Byrnen The Greater Wings -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Dave Rowntree – Radio Songs
Tosiaan: jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että Blurin rumpali Dave Rowntree on mukana kahdella vuoden 2023 parhaisiin lukeutuvalla albumilla, olisin saattanut naurahtaa. Rowntreen sooloalbumi Radio Songs on täynnä tasaisen hyvää kappalemateriaalia raukeine, maalailevine balladeineen ja vähän reippaampine poplauluineen.
Kuuntele Dave Rowntreen Radio Songs -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Arppa – Valeria
Aaro "Arppa" Airola on noussut yhtyeensä kanssa vain muutamassa vuodessa kotimaisen indiemusiikin ykkösnimien joukkoon. Kolmas albumi Valeria ei tuo iskelmä-, jazz, proge- ja popvaikutteineen mitään uutta keikkatilanteessa parhaimmillaan olevan Arpan pirtaan, mutta jos jokin kaava on hyväksi todettu, miksei sillä voisi mennä eteenpäin jatkossakin.
Kuuntele Arpan Valeria-albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Slowdive – Everything is Alive
Slowdive nousi 1990-luvun alkupuoliskolla yhdeksi shoegaze-estetiikan isoimmista nimistä, julkaisi kolme albumia ja hajosi vuonna 1995. Yhtye julkaisi vuonna 2017 Slowdive-paluulevyn ja tänä vuonna ilmestyi bändin viides albumi Everything is Alive, joka soi tutun melankolisesti, vieden mukanaan johonkin hurjan kauniisiin ja melankolisiin shoegaze- ja dream pop -ulottuvuuksiin.
Kuuntele Slowdiven Everything is Alive -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Teini-Pää – Sata syytä aloittaa
Teini-Pää julkaisi toisen albuminsa vain vuosi esikoislevyn jälkeen. Melodinen kitararock, punkpop ja autotallirock sulautuvat bändin musiikissa varsin mallikelpoisesti yhteen. Singlejulkaisut Ydintyttö ja Kuka vaan käy ovat levyn parhaat hetket, ja vaikka loppuosa levystä jää yhtyeen debyytitilevyn varjoon, kiinnostavien uusien nimien joukossa se Teini-Pään silti pitää.
Kuuntele Teini-Pään Sata syytä aloittaa -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Blonde Redhead – Sit Down for Dinner
Blonde Redheadin laulaja Kazu Makino sanoi muutama vuosi sitten haastattelussa, että työn alla silloin ollut Sit Down for Dinner -albumi on luultavasti viimeinen levy, jonka yhtye julkaisee. Jos näin on, yhdeksän vuotta edellisen albumijulkaisun Barragán ilmestymisen jälkeen maailmaan saatettu kymmenes Blonde Redhead -levy on hieno ja lämmin päätös yhtyeen uralle.
Kuuntele Blonde Redheadin Sit Down for Dinner -albumi vaikkapa täällä.
Sufjan Stevens – Javelin
Blonde Redheadin tavoin myös Sufjan Stevens julkaisi kymmenennen studioalbuminsa vuonna 2023. Javelin ei tarjoa juuri uutta Sufjaninsa tunteville, mutta se on lämmin kuin paksu viltti ja takkatuli parinkymmenen asteen pakkasesta lämpimiin sisätiloihin astumisen jälkeen. Se on myös lähes yhtä vaikuttava ja täydellinen levy kuin Stevensin magnum opus, vuonna 2015 julkaistu Carrie & Lowell. Javelin on täynnä muistijälkimäisiä reunamerkintöjä miehen aiemmista julkaisuista, kaikesta siitä, mikä tekee Sufjan Stevensistä niin hienon laulaja-lauluntekijän.
Kuuntele Sufjan Stevensin Javelin-albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Wednesday – Rat Saw God
Wednesday-yhtyeen on joissain musiikkimedioissa ennustettu voivan nousta jopa oman sukupolvensa merkittävimmäksi indie-yhtyeeksi. Laulaja Karly Hartzmanin lauluääni ja tekstit luovat välillä tiuhaankin tahtiin mielleyhtymiä Aimee Mannista. Wednesdayn vaikutteet ovat 1990-luvun vaihtoehtorockissa ja voimapopissa, eikä yhtye tätä musiikissaan peittele – eikä pidäkään peitellä, jos jälki on tällaista.
Kuuntele Wednesdayn Rat Saw God -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Foo Fighters – But Here We Are
Foo Fightersin paras albumi vuoden 1997 jälkeen syntyi suuren surun keskellä. Ensin kuoli yhtyeen rumpali Taylor Hawkins, sitten nokkamies Dave Grohlin äiti. But Here We Are on levy, josta puuttuu liki tyystin Foo Fightersin musiikkia pitkään sävyttänyt ja sen pitkälti geneeriseksi ja tylsäksi muuttanut äijäilytestosteroni. Tällä levyllä asiat ovat toisin ja äijäilytestosteroniakin on särökitaravallien ja huutolaulun muodossa mukana, mutta se on autenttisempaa, vereslihaisempaa ja erilaista kuin valtaosalla bändin tällä vuosituhannella julkaistuista levyistä. Kuolevaisuus ja elämän rajallisuus toivat Grohlin yhtyeineen takaisin alkuvuosien Foo Fightersin tavaramerkin: vimmaisen, melodisen ja vastustamattomasti rullaavan voimapopin.
Kuuntele Foo Fightersin But Here We Are -albumi kokonaisuudessaan vaikkapa täällä.
Radiopuhelimet – Radiopuhelimet
Radiopuhelimet on niitä yhtyeitä, joiden olemassaolosta on ollut vaikka kuinka pitkään tietoinen, mutta syvemmät sinunkaupat ovat jääneet syystä tai toisesta tekemättä. Harmi, sillä oululaisyhtyeen uusi levy on nimittäin rock-albumi, jonka intensiivisyys vakuuttaa. Lähes 40 vuotta sitten perustetun yhtyeen 16. levy on sille tunnusomaisen ärhäkkää musiikkia, mutta mukaan kappaleisiin sovitetut funk- ja jazz-vivahteet tuovat lisätartuntapintaa.
Kuuntele Radiopuhelinten Radiopuhelimet-albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Jessie Ware – That! Feels! Good!
Toista maata Radiopuhelimien kanssa on brittilaulaja Jessie Ware, jonka tanssipopin laadukkuus ja tarttuvuus hämmästyttää levystä toiseen. Se on ultraviileää musiikkia, joka voisi soida tyylitietoisten indiediskojen lisäksi vaikkapa drinkkibaarissa keskellä suurkaupungin porvaristoasuinaluetta. Levyllinen musiikkia, joka huutaa tulla kuunneltavaksi tilassa, jonka katossa pyörii peilipallo.
Kuuntele Jessie Waren That! Feels! Good! -albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.
Paperi T – Joka päivä jotain katoaa
Debyyttilevy Malarian pelko (2015) nosti Henri Pulkkisen eli Paperi T:n musiikkitietoisen kansakunnan kaapin päälle korkeakulttuuriviittauksillaan ja itseironisilla riimeillään. Räppärin toinen levy Kaikki on hyvin (2018) oli kuin vähän kaiken kanssa kipuillut reaktio debyytin menestykseen. Joka päivä jotain katoaa on keski-ikäistymisestä ja kuolemasta kertova melankolinen ja hyvin soljuva rap-musiikkialbumi.
Kuuntele Paperi T:n Joka päivä jotain katoaa -albumi kokonaisuudessaan vaikkapa täällä.
Ryuichi Sakamoto – 12
Japanilaissäveltäjä Ryuichi Sakamoto äänitti 12. albuminsa, kun hänellä oli todettu toista kertaa syöpä ja sairaus oli edennyt neljänteen vaiheeseen. Levy julkaistiin vuosi sitten tammikuussa Sakamoton 71-vuotissyntymäpäivänä, reilut kaksi kuukautta ennen hänen kuolemaansa maaliskuussa 2023. 12 on intiimi, koskettava ja kontekstissaan tyynen rauhallinen albumi, jossa riittää nyansseja: eri kohdissa voi kuulla Sakamoton liikkuvan ja jopa hengittävän.
Kuuntele Ryuichi Sakamoton 12-albumi kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä.