Kattoja lenteli. Ikkunoita pirstoutui. Irtonaista tavaraa risteili ilmassa. Tuuli ulvoi rajusti. Puut saivat murskaavaa kyytiä. Pyörremyrsky Debbie iski raivon lailla Australian itärannikolle maaliskuun viimeisenä tiistaina. Pahimmat tuulet koettiin rannikon tuntumassa olevalla Hamilton Islandilla.
Saarella mitattiin pahimmillaan tuulen voimaksi puuskissa yli 70 metriä sekunnissa. Debbie nosti rannikolla merenpinnan korkeutta jopa kahdeksan metriä. Korkeimmat aallot olivat lähes kymmenmetrisiä. Vettä satoi pahimmillaan puoli metriä. Debbie oli rajuin pyörremyrsky Australiassa vuosikausiin. Sen halkaisija oli tuhat kilometriä.
Debbien odotus ja kokeminen oli turistille kuin 36 tunnin vierailu pako-pelihuoneessa. Tuulen humina, 20-kerroksisen hotellin huojunta ja raju tärinä, ovien pauke, hajoavien ikkunoiden kilinä, irtonaisen tavaran iskut hotellin rakenteisiin sekä kostean ja lämpimän ilman yhä imelämmäksi muuttuva tuoksu. Tunne oli kuin kuumassa metallitehtaassa.
Kaikki tämä tapahtui suljettujen ovien ja pimennettyjen ikkunoiden takana. Kaikki se, mitä huoneen ulkopuolella tapahtui, perustui aisteihin ja uskomuksiin.
Kuin pyörremyrskyn jäljiltä
Kun vapaus koitti, ja johtokeskus muutti pyörremyrskyn statuksen punaisesti jälleen keltaiseksi, totuus paljastui. Debbien runtelema jälki oli vähintääkin kuvitellun oloista.
Puut törröttivät lehdettöminä koko saarella. Niitä oli katkeillut ja irronnut maasta. Parhaiten myrskyn raivoa kestäneiden palmujen oksia oli kaikki paikat täynnä.
Uima-altaat olivat täyttyneet liejusta. Rannat olivat täynnä roskia ja irtokamaa. Kuolleita kaloja ja muita meren eläviä. Koralleista irronneita osia. Maskeja ja snorkkeleita. Kuiville ajautuneita luksusveneitä.
Rantojen lähellä olevista taloista oli irronnut ja lennellyt kattoja. Ikkunoita oli silpoutunut. Tiet olivat täynnä kaatuneita puita ja irronneita oksia. Koko saari oli juuri kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
Ensin tuli ihmetys, sitten masennus. Ei voi olla totta! Unelmien paratiisisaari oli muuttunut yhdessä vuorokaudessa kovia kokeneeksi sotatantereeksi.
Kova tuuli puhalsi edelleen, rankkasade piiskasi, rannat olivat muuttuneet käyttökelvottomaksi, kommunikaatioyhteydet olivat poikki, televisio pimeänä, ravintolat suljettuina. Jäljellä vain se tuttu ja turvallinen pakopaikka – hotellihuone.
Raivaustöihin
Mutta ihminen on sopeutuvainen. Eteenpäin täytyy mennä. Ilman erillistä kutsua turistit kävelivät paloasemalle, vetivät työhanskat käsiinsä, ottivat haravat mukaansa ja ryhtyivät paikallisten asukkaiden kanssa töihin. Saaren palauttaminen paratiisiksi alkoi heti.
Yhteenkuuluvaisuuden tunne oli huipussaan, kun tietä lentokentälle raivattiin auki. Rankkasade piiskasi, mutta mieli oli korkealla. Yhdessä päivässä tiet ja polut saatiin auki ja käyttökuntoon.
Ilman nettiä, puhelinta ja somea nyky-yhteiskunta on kuitenkin haavoittuvainen. Juuri mikään ei toimi. Evakuoinnit saarelta saatiin alkuun vasta kaksi päivää myrskyn jälkeen. Viimeiset pääsivät pois kolmantena päivänä. Useimmille loma oli venähtänyt pitemmäksi kuin oli suunniteltu.
Lentoliput olivat hävinneet, kun älypuhelimet olivat pois toiminnasta. Hotelli ei pystynyt laskuttamaan asiakkaitaan. Lentokentällä laukkujen tunnistenauhat kirjoitettiin käsin. Lähtöä odotettiin ulkona jonoissa 30 asteen helteessä tuntikausia. Joukossa oli perheitä pienine lapsineen, oli raskaana olevia naisia, oli heikossa kunnossa olleita vanhuksia. Kaikilla oli halu kotiin. Odottaminen tuntui piinaavalta.
Varoitus meteorologilta
Sykloni Debbie hautoi itseään voimakkaammaksi ja keräsi lämpimästä Tyynestä valtamerestä lisää voimaa itseensä jo päiväkausia ennen kuin sen pyörteestä ensimmäiset merkit ilmestyivät meteorologien kartoille.
–Tässä karttoja piirtäessäni huomasin, että aika hurja myräkkä rantautumassa pian sinne. Hyvää vuosipäivää säästä huolimatta, pitäkää toisistanne kiinni, viestitti MTV:n meteorologi Markus Mäntykangas Facebookissa saareen jo neljä päivää ennen iskua.
Neljää päivää ennen saarella paistoi aurinko. Sää oli helteinen. Papukaijat lentelivät rääkkyen ja viihdyttivät turisteja. Ne kävivät kerjäämässä pähkinöitä hotellien parvekkeilla.
Paikalliset sääennusteet olivat myös huomanneet kaukana merellä väijyvän vieraan. Sen reitti pystyttiin ennustamaan yllättävän tarkasti. Samoin ennustettiin, että se kehittyy rantaan iskiessään neljännen luokan sykloniksi. Myrskyn lopullinen voima tuli kuitenkin kaikille yllätyksenä.
Kolmea päivää ennen syklonia tuulet voimistuivat niin koviksi, että lentokoneet eivät enää laskeutuneet saarelle. Kahta päivää aikaisemmin aallot kehittyivät sen korkuisiksi, että alukset seilattiin satamiin ja kiinnitettiin laitureihin pyörremyrskyn varalta.
Yhtä päivää ennen aurinko vielä paistoi ja monet turistit eivät tienneet mitään tulevasta.
Hyvää varautumista
Ruokailu koko saaren asukkaille keskitettiin yhteen paikkaan. Ravintoloiden ruuat kuskattiin johtokeskukseksi muuttuneeseen hotelliin. Evakuointitilat rantahotellien asukkaille perustettiin kongressikeskukseen. Hotelliasukkaille jaettiin eväät pahimman varalle.
Kun punainen hälytystila otettiin käyttöön, kaikki olivat hotellihuoneissaan tai muissa evakuointipaikoissa. Ikkunaverhot oli kiinnitetty toisiinsa huoneisiin jaetuilla hakaneuloilla, jotta verhot pysyvät kiinni ikkunan mahdollisesti pirstoutuessa. Huoneisiin myös jaetut taskulaput olivat tarpeeseen, kun sähköt hävisivät varageneraattoreista huolimatta.
Huoneissa oli pysyttävä, koska pyörremyrskyissä suurimmat ihmisiin kohdistuvat vahingot tulevat ulkona. Kaatuilevat puut ja lentelevät esineet tekevät pahaa jälkeä.
Papukaijat palasivat
Syklooni Debbien rajun myllerryksen jälkeinen suuri helpotus tuli, kun punainen hälytystila loppui. Verhot avattiin ja papukaijat olivat palanneet hotellihuoneen parvekkeen kaiteelle. Valkoiset papukaijat sukivat sulkiaan järjestykseen ja valmistautuivat uuteen päivään.
Lentoyhtiö oli kerännyt evakuointilennolle Debbie-nimiset lentoemännät. Myrsky jatkoi tietään kohti Uutta-Seelantia.