Kommentti: Mitä Ukrainan pitäisi varoa?

Eri suunnilta tulevia poliittisia puheita kuunnellessa tulee väkisinkin kysyttyä, miltä Ukrainan kansaa suojellaan.

Poliittiselta korruptiolta, isolta Venäjältä, talouslamalta, kansallismielisiltä fasisteilta? Syytöksiä lentää puolelta toiselle kiihtyvässä tahdissa.

Tosiasiassa Ukrainan pitäisi suojella itseään ennen kaikkea menneisyyden virheiltä.

Epäonnistuneita yrityksiä

Maata hallinnut eliittikerho on pelannut peliä omaan pussiinsa koko neuvostoaikojen jälkeisen ajan. Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa Ukraina irtaantui kommunismista, mutta ei sen tavoista.

Toisen kerran maahan yritettiin tosissaan luoda länsimaista demokratiaa vuoden 2004 oranssissa vallankumouksessa.

Se yritys päättyi vallankumouksen johtohahmojen Julia Tymoshenkon ja Viktor Jushtshenkon ympärillä pyörineisiin korruptiosyytteisiin.

Uusia kasvoja tarvitaan

Se, että Venäjälle paenneen presidentin Viktor Janukovitshin korttitalo romahti, ei tarkoita, että tie olisi nyt auki monen toivomalle ihannedemokratialle.

Poliittinen asiantuntija Mykola Riabchuk kirjoittaakin Al Jazeeran sivuilla, että vallanpitäjien leikkiin väsynyt Ukraina kaipaisi kehittyäkseen ennen kaikkia uusia kasvoja.

Maan väliaikaisena pääministerinä toimiva Arseni Yatsenyuk on Julia Tymoshenkon läheinen liittolainen, joten lähtökohdat kansan luottamuksen voittamiseen voisivat olla paremmatkin.

Lisäksi uuden hallituksen kohtaamia taloudellisia haasteita ei kadehdi kukaan.

Vaikeutuvat Venäjä-suhteet

Presidentti Janukovitshin syrjäyttäneet oppositiohahmot ovat olleet alusta asti hämmästyttävän vihamielisiä Venäjää kohtaan.

Ärsyttävä isoveli -asenteesta huolimatta Venäjä on kuitenkin Ukrainan taloudelle elintärkeä.

On vaikea nähdä, että EU ja USA pelastaisivat talousahdinkossa valmiiksi painivaa maata, joten Ukrainan uusien johtohahmojen kärkkäitä kommentteja jo ennen Krimin kriisiä täytyy ihmetellä.

Jälkikäteen on tietysti helppo viisastella, miksei uusi hallitus tehnyt kovemmin töitä löytääkseen tasapainon Venäjän ja länsimaisen demokratian välillä. 

Puhuin Ukrainan kriisistä paikallisen tuttuni kanssa. Yksi hänen kommenttinsa jäi erityisesti mieleen.

"Ukrainan tilannetta on verrattu esimerkiksi Jugoslavian, Georgian ja Panaman konflikteihin. Minusta on selvää, että näillä kaikilla on yhteys. Valtapeli ei yksinkertaisesti sovi ihmisille."