Vielä vuosikymmen sitten Volodymyr Zelenskyi nauratti yleisöä vitsailemalla ukrainalaisista nationalisteista, mutta Ukrainan hallituksen EU-päätös muutti kaiken.
Marraskuun 21. päivänä 2013 STT julkaisi kahdeksan virkkeen mittaisen pikku-uutisen. Otsikkona oli "Ukraina keskeytti EU-sopimuksen valmistelun." Harva osasi tuolloin arvata, millaiset historian pyörät Ukrainan hallituksen päätös laittoi pyörimään.
Kuluneet kymmenen vuotta ovat muuttaneet Ukrainaa maana perustavanlaatuisella tavalla. Samalla tapahtumat Ukrainassa ovat liikuttaneet maailmanpolitiikan mannerlaattoja.
– Muutos on massiivinen. Viimeisten 10 vuoden aikana olemme nähneet valtavan muutoksen kansalaisten mielipiteissä, mutta myös eliitin mielipiteissä, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau.
4:01
Lue myös: Sota Ukrainassa ei ole hetkauttanut rauhanturvaajiksi haluavien määrää – MTV seuraa sotaa
Mielenosoituksista sotaan
Tapahtumat lähtivät vyörymään marraskuun lopulla 2013. Ukrainan oli tarkoitus solmia EU:n kanssa yhteistyösopimus huippukokouksessa Vilnassa, mutta edellisellä viikolla, 21. marraskuuta Venäjä-mielisen presidentti Viktor Janukovitshin hallitus keskeytti sopimuksen valmistelut. Sen sijaan hallitus ilmoitti Ukrainan lisäävän yhteistyötä Venäjän kanssa.
Pian ilmeni, että Venäjä oli painostanut Ukrainaa olemaan allekirjoittamatta sopimusta EU:n kanssa.
Hallituksen ratkaisu raivostutti monia tavallisia ukrainalaisia, jotka toivoivat tiiviimpiä suhteita EU:hun ja näkivät Venäjä-yhteistyön umpikujana. Tuhannet lähtivätkin kaduille Kiovassa.
Janukovitsh yritti tukahduttaa mielenosoitukset voimakeinoin, mutta se sai ne vain yltymään. Lopulta Euromaidan-nimellä Kiovan keskusaukion mukaan tunnetut protestit laajenivat hallituksen vastaiseksi liikehdinnäksi ja johtivat helmikuussa 2014 vallankumoukseen ja Janukovitshin pakenemiseen maasta.
Länsimyönteisen hallituksen noustua valtaan Ukrainassa Venäjä reagoi heti miehittämällä Krimin niemimaan, ja samana vuonna se aloitti sodan Itä-Ukrainassa. Lopulta helmikuussa 2022 Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, ja tuo sota on tunnetusti edelleen käynnissä.
Lue myös: Tutkimus: Enemmistö suomalaisista ajattelee tavallisten venäläisten olevan osavastuussa Ukrainan sodasta
Jakautunut kansa
Vuoden 2013 Ukraina oli monin tavoin hyvin erilainen kuin se maa, joka parhaillaan puolustautuu Venäjän hyökkäystä vastaan. Nizhnikaun mukaan Ukraina oli vielä silloin leimallisesti entinen neuvostotasavalta.
Vuonna 2010 valtaan noussut Janukovitsh keskitti valtaa itselleen, eliitti oli täysin korruptoitunutta ja yhteinen kansallinen visio puuttui. Venäjän pehmeä valta Ukrainassa oli merkittävää, suuri osa kansasta katsoi venäläisiä ohjelmia ja kuunteli venäläistä musiikkia.
– Maa oli täysin jakautunut yhteiskunnallisesti, niin ulkopolitiikan suhteen kuin sen suhteen millainen maasta pitäisi tulla, Nizhnikau sanoo.
Ukraina oli koko itsenäisyytensä ajan arponut suuntautumisessaan Venäjän ja lännen välillä. Karkeasti sanottuna Länsi-Ukrainassa katsottiin länteen ja Itä-Ukrainassa Venäjään, mutta suuri osa kansalaisista ajatteli, että Ukrainalla voi olla hyvät suhteet molempiin.
Lue myös: Länsilähteiden mukaan Ukrainan vastahyökkäys on "kulminoitunut" – tätä se tarkoittaa
Zelenskyi ilmapuntarina
Nizhnikau nostaa esimerkiksi Ukrainan muutoksesta nykyisen presidentin Volodymyr Zelenskyin, joka hänen mielestään edustaa ajattelultaan hyvin keskivertoukrainalaista.
– Zelenskyin poliittinen taitavuus perustuu siihen, että hän pystyy saamaan yhteyden keskivertoukrainalaisiin, koska hän todella on itsekin sellainen.
Vuonna 2013 koomikko Zelenskyi puhui tv-sketseissään äidinkieltään venäjää ja teki pilaa länsiukrainalaisten nationalismista.
– Hän ajoi vahvasti ajatusta, että Ukrainan täytyy olla sekä Venäjän että lännen ystävä. Tässä suhteessa hän edusti keskivertoukrainalaisen näkökantaa.
Harva ukrainalainen näki Venäjää sotilaallisena uhkana.
– Siitä puhuivat vain lähinnä jotkut nationalistiryhmät Länsi-Ukrainassa, jotka olivat Ukrainan yhteiskunnan marginaalissa. Sellaiseen puheeseen ei suhtauduttu vain skeptisesti, vaan sille naurettiin, Nizhnikau kertoo.
Asenteita Venäjään kuvaavat Zelenskyin sketsit vuodelta 2013, joissa ukrainaa hassunkurisesti puhuvat länsiukrainalaiset valmistautuivat ampumaan venäläisiä seuraavan talven Sotshin olympialaisissa.
Nizhnikaun mukaan keskivertoukrainalaiset ajattelivat, että vaikka Venäjän kanssa on välillä ongelmia, ovat Venäjä ja Ukraina silti slaavilaisia veljeskansoja.
– Ajateltiin, että lähentyminen Euroopan kanssa ei tuhoa suhteita Venäjää, että maat ovat niin läheisiä.
1:03
Lue myös: Tankin tuho? Poikkeuksellinen video näyttää Javelin-ohjuksen matkan alusta loppuun
Asenne Venäjään mullistui
Zelenskyin ajattelun kehittyminen vuoden 2013 jälkeen kuvaa Nizhnikaun mielestä jälleen hyvin keskimääräisen ukrainalaisen ajattelua. Krimin valtaus ymmärrettiin Venäjän tekosiksi, mutta Itä-Ukrainan sodasta oli erilaisia näkemyksiä Ukrainan sisälläkin. Jotkut ostivat Venäjän kertomuksen siitä, että kyseessä oli Ukrainan sisäinen konflikti.
Nizhnikau huomauttaa, että vuoden 2019 presidentinvaalikampanjassaan Zelenskyi syytti Itä-Ukrainan sodasta ensisijaisesti silloista presidenttiä Petro Poroshenkoa, jonka hän katsoi hyötyvän sodasta.
Presidentiksi noustuaan Zelenskyi yritti tosissaan saada aikaan neuvotteluratkaisua Venäjän kanssa. Siinä vaiheessa valtaosa ukrainalaisista uskoi vielä, että Venäjän kanssa on mahdollista tehdä sopimuksia.
Vielä alkuvuoteen 2022 asti Zelenskyi suhtautui skeptisesti mahdollisuuteen, että Venäjä voisi hyökätä Ukrainaan täysimittaisesti.
Sota rikkoi illuusiot ja muutti lopullisesti ukrainalaisten suhtautumisen Venäjään. Tämä pätee myös venäjää äidinkielenään puhuviin Itä- ja Etelä-Ukrainan asukkaisiin, jotka perinteisesti olivat suhtautuneet myönteisemmin Kremliin kuin EU:hun.
– Nyt ukrainalaiset näkevät Venäjän eliitin ja yhteiskunnan täysin vihollisena. Ei ole mitään mahdollisuutta, että tämä maa voisi kääntyä takaisin Venäjän suuntaan, Nizhnikau näkee.
Nyky-Ukrainaa ei enää leimaakaan asema entisenä neuvostotasavaltana samalla tavalla kuin vaikkapa naapurimaa Moldovaa.
Lue myös: 10 tuhotun panssarin rykelmä – video näyttää Ukrainan kiivaimman taistelukentän
Venäjän rautainen ote lipsui
Venäjän rooli Ukrainan sisäisissä asioissa oli ollut merkittävä koko Ukrainan itsenäisyyden ajan, ja vuonna 2013 Kreml teki kovasti töitä Ukrainan EU-sopimusta vastaan.
Esimerkiksi energiasopimusten kautta suuri osa Ukrainan poliittisesta ja taloudellisesta eliitistä oli enemmän tai vähemmän Venäjän taskussa, ja Janukovitshin Alueiden puolue keskittyi hallitsemisessaan usein ajamaan Venäjän etuja.
Venäjä oli lisännyt vaikuttamistaan ja painostustaan Ukrainan eliitin parissa erityisesti vuoden 2004 oranssin vallankumouksen jälkeen. Tuolloin Venäjä yllättyi, kun se ei onnistunut masinoimaan Janukovitshia vaalivoittoon.
Oranssista vallankumouksesta ei kuitenkaan tullut samanlaista murroskohtaa kuin myöhemmin Euromaidanista. Vuoden 2004 protesteissa kyse oli Nizhnikaun mukaan enemmän vaalivilpin vastustamisesta kuin Ukrainan asemasta maailmassa.
– Se ei juurikaan siirtänyt Ukrainaa erilaiselle polulle siltä, millä se oli. Se oli enemmänkin eliittivetoinen kuin kansalaisvetoinen vallankumous.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Ukrainan eliitissä on tapahtunut suuri muutos, ja maan turvallisuuskoneistoa on siivottu kovalla kädellä Venäjän etujen edistäjistä.
1:58
EU:n strateginen virhe?
Nizhnikaun mielestä EU suhtautui Ukrainaan ja muuhun itäiseen naapurustoonsa väärällä tavalla 2010-luvun alussa. Ukrainalla ei nähty olevan realistista tulevaisuutta EU-jäsenenä.
– EU katsoi tätä aluetta venäläisten linssien kautta, ajatellen että siellä on kuitenkin erilaiset arvot ja korruptoitunut poliittinen eliitti. Strategiana oli muuttaa näitä maita hitaasti niin, että niistä ehkä joidenkin sukupolvien kuluttua tulisi eurooppalaisia. Sillä välin haluttiin vain varmistaa, että alue on vakaa, Nizhnikau sanoo.
Hän nostaa Valko-Venäjän esimerkkinä maasta, jossa EU:n strategialla oli tuhoisat seuraukset. Nizhnikaun mielestä EU hyväksyi Valko-Venäjän johtajan Aljaksandr Lukashenkan näkökulman eikä kuunnellut, mitä tavalliset valkovenäläiset ajattelivat.
Nizhnikau huomauttaa, että Ukraina sai lisää huomiota Brysselistä lähinnä omien kansalaistensa aktiivisuuden ansiosta.
– Ukrainalainen kansalaisyhteiskunta ajoi sekä maan omaa eliittiä että EU:ta keskittymään enemmän Ukrainan ja EU:n lähentymiseen.
Vaikka yhteistyösopimus EU:n kanssa lopulta solmittiin 2014, EU ei siltikään moneen vuoteen juuri panostanut Ukrainan kanssa lähentymiseen. Vasta viime vuonna alkanut sota herätti EU:n potkaisemaan Ukrainan jäsenyysprosessin kunnolla käyntiin.
Suunta oli aina länteen
Entä jos Janukovitsh ei olisi tehnyt marraskuussa 2013 kohtalokasta päätöstään, tai ei olisi reagoinut mielenosoituksiin niin kovakouraisesti? Nizhnikau uskoo, että kansalaisten vaatimukset tiiviimmästä EU-suhteesta olisivat voimistuneet joka tapauksessa.
Jos Janukovitsh olisi saanut tahtonsa läpi, Ukraina olisi käyttänyt Venäjältä saamansa tukimiljardit ja palannut taas lähtöpisteeseen. Valko-Venäjän kaltaiseksi täydeksi Venäjän vasalliksi sen paremmin Ukrainan kansa kuin eliittikään ei olisi millään suostunut. Jossain vaiheessa Janukovitshinkin olisi pitänyt taipua kansan paineen edessä.
Vaikka Venäjä hankasi Ukrainan länsisuhteita vastaan, oli Venäjän vaikutusvalta kansalaismielipiteeseen vähitellen heikentynyt, joten se olisi ollut Nizhnikaun mukaan korkeintaan hidaste. Hän huomauttaa, että jopa Valko-Venäjällä kansan Venäjä-myönteisyys väheni pikku hiljaa, vaikka edes mitään näkymää lähentymisestä EU:n kanssa ei ollut.
– Ilman Euromaidania ja ilman sotaa Ukraina olisi joka tapauksessa kääntymässä Eurooppaan päin, mutta paljon hitaammin, Nizhnikau arvioi.