Donald Trump on avoimesti riemuinnut Brexitistä, kannustanut muita EU-maita seuraamaan Britannian esimerkkiä ja kysellyt pilkallisesti: "Kuka lähtee seuraavaksi?"
– Olisiko sekin ihan OK jos minä kehottaisin vaikkapa Ohion osavaltiota itsenäistymään, EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tokaisi takaisin.
Trumpin valtakauden alku on riepotellut Yhdysvaltain ja EU:n suhteita ennennäkemättömästi. Tilanne on sodanjälkeisessä maailmassa uusi: Yhtäkkiä perinteiset transatlanttiset liittolaiset eivät enää puhu niinkuin liittolaiset.
Trumpiin itseensä verrattuna jopa hänen öljybisneksestä noussut ulkoministerinsä Rex Tillerson ja sotilastaustainen puolustusministerinsä James Mattis näyttäytyvät Eurooppaan päin turvallisina, perinteisinä asiapoliitikkona, vaikka jonakin muuna aikana, jossain muussa hallituksessa kumpikin heistä olisi todellinen kummajainen ministerinä.
Protektionismi on nostanut nopeasti päätään. Trump on puuhannut aktiivisesti lisää kaupan esteitä ja perännyt mm. rajoituksia saksalaisten autojen tuonnille Yhdysvaltoihin.
Vapaakauppasopimukset ovat menneet jäihin.
Eikä pidä unohtaa Natoa. Trump on nimittänyt sotilasliittoa "aikansa eläneeksi" ja kyseenalaistanut Naton turvatakuut tavalla joka on saanut koko Baltian kauhistumaan. Sehän on myös EU:n asia siinä mielessä, että useimmat EU-maat ovat Nato-maita. Kun Trump kyseenalaistaa Naton, hän kyseenalaistaa EU-maiden turvallisuusratkaisut.
Suuri osa Trumpin EU-antipatiasta on kohdistunut Saksaan. Liittokansleri Trump on esittänyt miljardilaskun "maksamattomista Nato-veloista", väite jota mikään muu Nato-maa ei allekirjoita.
