Kerroimme eilen Asian ytimessä, Jaakko Loikkanen -ohjelmassa, että kymmeniä tuhansia suomalaisia on yritetty huijata sijoituspetoksella. Uutisen jälkeen sähköpostiini alkoi pyytämättä tipahdella hyvin samankaltaisia kokemuksia ja tarinoita eri puolilta Suomea. Sekin todistaa, että ilmiö on todellakin laaja, mutta herättää myös kysymyksen: onko toimittajalle helpompi kertoa töppäyksistään kuin poliisille?
Poliisille on tehty kyseiseen sijoitushuijauskokonaisuuteen liittyen reilut sata rikosilmoitusta. Rikosvahinkoa on koitunut tämän hetken tietojen mukaan Suomessa viisi miljoonaa. Näyttää kuitenkin siltä, että esiin on tullut vain murto-osa tapauksista.
Huijatuksi tulemisen häpeä on yksi keskeinen syy, miksi asiasta ei haluta kertoa liioin viranomaisille eikä edes omalle lähipiirille. Yksi huijaukseen langennut tiivistää asian näin:
– Nimeäni ei saa julkaista, koska olen salannut asian perheeltäni. Ylpeys ei salli, että on tullut huijatuksi.
Osa huijatuksi tulleista ei lainkaan tajua tulleensa vedätetyksi. Ammattirikolliset ovat rakentaneet tarinansa erittäin uskottavaksi. Lisäksi uhrit on saatu allekirjoittamaan ehto, jonka mukaan nämä ovat ymmärtäneet sijoitustoiminnan riskit. Eräs ohjelmamme katsonut kirjoittaa:
– Luulin ensin, että tuuri ei ollut vain myötä ja riskisijoituksen riskit realisoituivat. Kun seuraavalla kerralla kieltäydyin, alkoi tämä jatkuva soittaminen ja painostaminen.
"Minua uhkailtiin, minulla leikiteltiin"
Kaikilla yhteyttä ottaneilla vaikuttaa olevan hyvin samankaltaisia kokemuksia puhelupommituksesta.