Kommentti: Mielisairaita rikoksentekijöitä on suojeltava myös itseltään – karkaamisten salliminen lähentelee heitteillejättöä

Olin hiljattain aloittanut rikostoimittajana ja tullut passitetuksi juttukeikalle Varkauteen huhtikuussa 2012. Siellä pyörätielle oli tapettu 17-vuotias tyttö. Hän oli ollut liikkeellä kaveriporukassa. Oli ollut huhtikuinen iltapäivä, puukottaja oli hyökännyt tytön kimppuun täysin yllättäen. Miehen ainut motiivi tappamiseen oli ollut päästä mielisairaalaan saamaan hoitoa.

Keikan jälkeen istuin toimituksessa työkaverini pöydänkulmalla ja sulattelin tapahtumia. Miten voi olla niin, että mielenterveyspotilaan pitää tehdä jotain niin epätoivoista päästäkseen hoitoon? Yhteiskunta on tehnyt tietoisen päätöksen, että mielenterveyspotilaat hoidetaan suljettujen laitosten sijaan avohoidossa, koska se on halvempaa. Eikö jonkun pitäisi vastata myös harhoistaan kärsivien ihmisten tekemien rikosten seurauksista?

Lue myös: Ylilääkäri: Vaarallisten potilaiden karkaaminen sairaaloista on liian helppoa – "Radikaali ero verrattuna oikeastaan mihin vain muuhun maahan"

Vastuuta ei kanna kukaan

Myöhemmin kävi ilmi, ettei vastuuta kanna kukaan. Puukottaja passitettiin mielentilatutkimuksen jälkeen pakkohoitoon Niuvanniemeen. Sen sijaan 17-vuotiaan tytön elämän päättyminen kuitattiin ikään kuin se olisi onnettomuus. ”Hyvinvointivaltiossa päähän putoava kivi”, vanhempi kollega sanoitti tuntemukseni. Tapaturma, joita tapahtuu aina välillä ja joiden hyväksymme tapahtuvan, koska mielisairauksien hoitoon ei ole juuri nyt laittaa lisää rahaa, vaan huolenpidon sijaan annostellaan reilusti vapautta.

Karkaavat potilaat todistetusti vaarallisia

Kalliita laitospaikkoja on niukasti ja Varkauden puukotus osoitti, että pitää tehdä jotain todella vakavaa, että sellaisen saa. Kellokoskella, Niuvanniemessä ja Vanhan Vaasan sairaalan oikeuspsykiatrian yksiköissä ja niiden osastoilla on juuri tällaisia potilaita. Todistetusti vaarallisia ja heitä, joiden kanssa ei ole avoimemmissa olosuhteissa pärjätty, ja jotka ovat usein tehneet vakavan rikoksen. Vaarallisuus vaihtelee ja psykoosipotilaat ovat taipuvaisia piilottelemaan sairauttaan. Eikö kuitenkin jo näiden yksiköiden potilaiden rikostaustat olisi syy rakentaa aitoja ja parantaa ulkoilun valvontaa, sen sijaan että sinisilmäisesti luotetaan siihen, ettei seuraavankaan karkaamisen aikana tapahdu mitään pahaa?

Tilanne lähentelee jo heitteillejättöä. Vakavasti mieleltään sairaat ihmiset ovat karkumatkojen aikana oman onnensa nojassa, vaikka heitä pitäisi suojella myös omalta itseltään.

Virhearvio tulee kalliiksi

Yleensä käy hyvin, aina ei. Kellokoskelta karannut potilas tappoi Loviisassa 42-vuotiaan naisen tämän kotitalon kuistilla elokuussa 2016. Riskiarvio oli mennyt pahasti pieleen, karkaamisen riski konkretisoitui kammottavalla tavalla. Uhrille ja omaisille virhearvio tuli kalliiksi. Tapauksen jälkeen mikään ei muuttunut.

Mitä pitää tapahtua, jotta karkaamisiin herätään?

Nyt oikeuspsykiatrian ja vaikeahoitoisten potilaiden hoito on keskitetty maaseutumaisissa olosuhteissa sijaitseviin vanhoihin sairaalarakennuksiin. Muutaman vuoden päästä HUS:n oikeuspsykiatrian yksikkö on suunnitelmien mukaan siirtymässä Kellokoskelta aivan Helsingin ytimeen, Laakson sairaalaan.

Kyseessä on suuri muutos potilaiden päivittäisessä ympäristössä. Potilaiden kannalta muutos on todennäköisesti hyvä, sillä kun hoito aikanaan päättyy, tavalliseen kaupunkielämään palaaminen maaseudulta ei ole niin suuri sokki.

Silloin kuitenkin nähdään, kiinnostaako vaarallisten potilaisten karkumatkojen ehkäiseminen yhteiskuntaamme kenties enemmän, kun karkaamiset tapahtuvat aivan kaupunkilaisten silmien alla.

Lue myös: Niuvanniemen psykiatrisen sairaalan karkaustapaus ei ollut ainoa laatuaan – "Me ei olla vankila, se osittain ratkaisee"

Niuvanniemen sairaalasta karannut nainen löytyi sattumalta täysin eri asiaan liittyvällä poliisitehtävällä – "Vähän kuin partion syliin"