Kommentti: Älä huoli Antti, Saksan toveri Martinilla menee lähes yhtä huonosti

Syyt demareiden ahdinkoon eri EU-maissa ovat tietysti erilaisia. Siksi herkullisilta kuulostavilla vertauksilla ja analogioilla pääsee harvoin itse asian ytimeen. Mutta herkutellaan nyt kuitenkin.

Ranskan vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen hehkutetusta "Euroopan poliittisesta suunnanmuutoksesta" ei taida olla jäljellä edes muistoa. Yksi hehkuttajista oli SDP:n tuolloinen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen.

Myös toverit Saksassa olivat tuolloin tohkeissaan Francois Hollanden voitosta, mutta kärsivät silti seuraavana vuonna jälleen kirvelevän tappion liittokansleri Angela Merkelin oikeistounionille. Ja Hollandelle kävi sitten kuten kävi.

Eurooppaa tänä vuonna yhdistäneessä oikeistopopulismin vastaisessa taistelussa demarilaariin on satanut toistaiseksi kovin niukasti. Ranskassa Emmanuelle Macron lakkasi olemasta sosialisti ja voitti salonkirasisti Marine Le Penin.

Oikeastaan vain Italiassa öykkäreiden vastaista taistelua johtaa maltillinen vasemmisto. Ja osin ehkä Suomessa, mutta vetovastuu on siirtymässä vihreille.

Surullisen hahmon ritarit

Toverit Martin ja Antti ovat joutuneet surullisen hahmon ritarin rooliin tämän poliittisen tragedian tuoreimmassa näytöksessä. EU-parlamentin entinen puhemies Martin Schulz Saksan demareiden kansleriehdokkaana ja Antti Rinne (sd.) suomalaisen veljespuolueen puheenjohtajana.

Molempien pitäisi palauttaa puolueensa entiseen loistoon ja nousta koalitiohallituksen vetäjäksi. Rinteellä on vielä aikaa kompuroida kohti seuraavia eduskuntavaaleja. Toveri Martinin epätoivoinen viime metrien vaalipyristely Saksassa tuskin on omiaan parantamaan tunnelmia Helsingin Hakaniemessä.

Kun Saksan demarit nostivat Martin Schulzin kansleriehdokkaaksi, toiveet olivat korkealla. Puolueen kannatus linkoutui alkuvuodesta lähelle menneitä loistolukemia. Merkelin oikeistounionin rivit olivat juuri tuolloin pahasti sekaisin. Schulz sai vetoapua myös tätä kautta.

Riemua ei kuitenkaan riittänyt pitkään. SPD hävisi Schulzin johdolla kevään aikana kolmet osavaltiovaalit. Katkerin tappio tuli Saksan sosiaalidemokratian sydänmailla Nordrhein-Westfalenissa.

Schulz ei ole sortunut sammakoihin

Nyt vaaleihin on aikaa kuukausi ja Schulzin yritykset kuroa Merkelin etumatkaa näyttävät päivä päivältä epätoivoisemmilta. Liittokanslerin johtama oikeistounioni on tiivistänyt rivinsä ja Merkel itse keskittyy siihen, minkä parhaiten osaa: matalan profiilin hallitsemiseen ja poliittisten kiistojen välttelyyn.

Schulz ei vaalikampanjan loppumetreillä sentään ole sortunut "synnytystalkoiden" kaltaisiin sammakoihin kuten toveri Rinne Suomessa. Saksan ykkösdemarin lipsautukset ovat olleet harmittomampia.

"Kansan mies" on muiden muassa korostanut sympatiseeraavansa enemmän VW Golfilla ajavia kuin golfin pelaajia. Somemyrsky tästä toki tuli, mutta se myös meni. Eniten hermostui Saksan Golfliitto, joka yrittää karistaa pelin elitististä mainetta.

Schulzin vaalitilaisuudet keräävät kyllä runsaasti väkeä ja tunnelma on joskus jopa euforinen. Ilmeisen monia äänestäjiä kuitenkin tympii demariehdokkaan epätoivoinen yritys löytää ongelmia ja epäkohtia, joista voisi syyttää nykyistä kansleria.

Saksalaisten enemmistöllä menee hyvin. Valtosa uskoo, että menetys on Merkelin ansiota. Siksi muutosta ei kaivata.

Edellinen vaalivoitto tuli 1998

Tutkijat muistuttavat, että enemmistö saksalaisista on jo vuosikymmenten ajan tuntenut suurempaa aatteelista vetoa kristillisdemokraatteihin kuin sosiaalidemokraatteihin. Ja näin on edelleen. Kaikesta huolimatta.

Saksan demarit ovat sodan jälkeen nousseet vaaleissa suurimmaksi puolueeksi vain kaksi kertaa. Vuonna 1972 Willy Brandt löi maan ensimmäisissä ennenaikaisissa vaaleissa yllättäen oikeistohaastaja Rainer Barzelin, vaikka hallitus oli sitä ennen tehnyt kaikki mahdolliset virheet.

Seuraavaa vaalivoittoa demarit saivat odottaa vuoteen 1998. Tuolloin karismaattinen Gerhard Schröder keräsi taakseen kaikki ne äänestäjät, jotka olivat kyllästyneet Saksat yhdistäneeseen oikeistojohtaja Helmut Kohliin.

On irvokasta, että Schröderin veljeily venäläisten kanssa voi näissä vaaleissa olla yksi niistä tekijöistä, jotka sinetöivät demareiden vaalitappion.

Schulzin toivottoman oloisesta poukkoilusta huolimatta on hyvä muistaa, että lähes puolet saksalaisista harkitsee vielä kantaansa. Demareiden alkuvuoden komeettamainen nousu osoitti, että äänestäjien mieli voi muuttua nopeasti.

Juuri nyt on kuitenkin vaikea kuvitella, mikä teema kääntäisi asetelmat päälaelleen. Syyskuun 3. päivän tv-väittely on ratkaiseva. Jos Schulz ei siinä onnistu suvereenisti, peli on pelattu. Sen jäkeen kiinnostavin kysymys on, kenen kanssa Merkel muodostaa hallituksen.

Rohkenen jo tässä vaiheessa veikata, että peli on pelattu. Että surullisen hahmon toveri Antti ei pääse syyskuun 24. päivä hehkuttamaan, miten toveri Martinin menestys on väkevä viesti poliittisesta suunnanmuutoksesta Euroopassa.