Anttila on yksi lapsuuden jäteistä, joihin liittyy monia lämpimiä muistoja. Iso tavaratalo oli enemmän kuin pelkkä kauppa, jossa käytiin ostoksilla; siellä kohdattiin, siellä haaveiltiin.
Anttila oli näyteikkuna suureen maailmaan – vähän samanlainen kuin nyt vaikeuksissa painiskelevat Sokos ja Stockmann. Uusimmat tuulet ja maailman uutuudet tiivistyivät levyhyllyjen ääreen, mutta muistikuvissani häilyy myös hetkiä kosmetiikkaosastolla.
Hartaana sukupolveni luki säännöllisesti postiluukusta kolahtavia Anttilan paksuja ja kiiltäväkantisia kuvastoja, joissa maamme mallimaailman kärkinimet poseerasivat.
Jostakin syystä askeleeni kohti Anttilaa harvenivat vuosien myötä – eksyin sinne joskus kauppakeskuksissa kulkiessani, ja tuolloin käteeni tarttui useimmiten sisustustavaraa.
Anttila oli pölyttynyt jäänne lapsuudestani, hohtonsa menettänyt jätti. Vain plussakorttitarjoukset osuivat joskus sopivasti kohdalle ja kannoin euroni Anttilaan.
Tavaratalojen aika ohi
Surullista kyllä, samassa jonossa Anttilan kanssa näyttää seisovan myös muita tavarataloja, jotka ovat pitkään painiskelleet taloudellisten vaikeuksiensa kanssa. Yrittäen uudistua ja suunnata toimintaa verkkokauppaan – mutta heikoin tuloksin.
Viime vuosina yllättävääkin menestystä ovat kohdanneet uudenlaiset kaupat; kaiken kansan matkakohteeksi noussut Tuurin kyläkauppa sekä halpatavaratalona tunnettu Tokmanni.
Olin vuosi sitten paikalla Keskon ilmoittaessa Anttilan myymisestä saksalaisille pelastajille, jotka aikoivat elvyttää Anttilan uuteen kultakauteen. Jostakin syystä saksalaisten vakuutukset tavarataloketjun uudistamisesta ja lupaukset ihmeestä eivät vakuuttaneet.