Kommentti: Mäntyniemen istunnot – mitä tarkoittaa parlamentaarinen vastuu, jota presidentti käsitteli valtiopäivien avajaispuheessaan?

Huomautus oli aiheellinen, koska loppumetreillä monet ehdokkaista rupesivat lataamaan äänestäjille melkoisen isolla kauhalla odotuksia ja toiveita, joihin he presidentteinä puuttuisivat, kommentoi MTV Uutisille kokenut politiikan toimittaja Eeva Lehtimäki.

Mutta jos joku luuli, että Mäntyniemen yksinäinen jättäytyy vain johtamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa, saattaa olla väärässä. Entinen valtiovarainministeri ja kansakunnan unilukkari aikoo pysyä hyvin kärryillä ja myös vaikuttaa kulisseissa ja myös puheissa, kuten tänään, kotimaan politiikan suuriin kysymyksiin.

Sauli Niinistö toi valtiopäivien avajaispuheessaan poliittiseen keskustelun uuden termin presidentin parlamentaarinen vastuu. Siinäpä sitä on valtio-oppineille pureksittavaa. Niinistön mukaan presidentin pitää tarkkaan tietää ja ymmärtää mitä kansanvalta eli siis eduskunta miettii.

Puheenjohtajia juttusille Mäntyniemeen

Niinpä Niinistö aikoo kutsua entistä tiiviimmällä tahdilla eduskuntapuolueiden puheenjohtajia keskustelemaan vaalikauden isoista kysymyksistä. Esimerkeiksi hän nosti ilmastonmuutoksen sekä yhteiskunnan rakenteiden jatkuvan liikkeen ja EU-politiikan suunnan. Kaksi viimeistä on aika helppo nimetä perustuslain ja valtaoikeuksien puitteissa hallituksen ja eduskunnan hommiksi. Ovatko sitten sote-kiistely tai tiedustelulainsäädäntö esimerkkejä liikkuvista rakenteista? Entä EU:n tulevaisuus Saksan ja Ranskan vedolla?

Niinpä Mäntyniemeen kävi nyt kutsu puheenjohtajille, eikä tällaisesta avauksesta kieltäydytä. Presidentti lupasi tarjota ”kohteliaana ja hiljaisena isäntänä ainakin puitteet keskustelulle, jos aihe ei kuulu presidentin rooteliin”. Mutta onko 62,7%:n presidentti koskaan vain hiljainen isäntä?

Valtiopäivien puheessa Niinistö varoitti myös tuudittautumasta ”kasvu kyllä hoitaa velat” ja nyt kun on varaa lisätä menoja” –ajatuksiin. Talouden lisäksi toinen iso teema sekä Niinistön että eilen valitun eduskunnan puhemiehen Paula Risikon puheissa oli luottamus.

Sipilän näpäytys presidentille

Ja siitä luottamuksesta on huutava pula tällä hetkellä. Kuntapuolen työntekijäjärjestöt vaativat lomarahaleikkausten kompensointia, luottamusta hallitukseen ei ole myöskään SAK-vetoisella ay-kentällä. Sen verran raivokasta meno oli Senaatintorilla viime perjantain mielenosoituksessa.

Juttu jatkuu videoiden jälkeen.

Oppositio ja hallitus eivät luota toisiinsa – oli sitten kyse aktiivimallin toimivuudesta tai soteuudistuksen siunauksellisuudesta kansalaisten tasavertaisille terveyspalveluille. Saati että kansalaiset luottaisivat poliitikkoihin tai muihin instituutioihin, presidenttiä lukuun ottamatta.

Niinpä tässä ilmapiirissä on presidentin mentävä aukko. Kiinnostavaa on nähdä mihin tämä vuoropuhelu johtaa. Meillä on kuuden vuoden ajan vahva presidentti, sanoi Niinistö itse tähän mitä tahansa.

Pääministeri Sipiläkin tiedostaa tämän kansalta tulleen vahvan mandaatin, kun hän muistutti omassa virkaanastujaisten kiitospuheessaan, että ”sisäisen kehityksemme haasteiden ja kipukohtien hoidon päävastuu on eduskunnalla ja hallituksella”. Tämä tulkittiin näpäytykseksi presidentille valtaoikeuksien rajoista.

Sipilän mukaan presidentin tontille kuuluu toimia kansallisen eheyden symbolina ja vartijana.

Mutta pääministerit tulevat ja menevät, hallitukset ja puheenjohtajat vaihtuvat. Niinistö ehtii kuuden vuoden aikana fundeerata keskustellen tai ampua politiikan taistelevien metsojen rivejä suoriksi kolmen eduskunnan ja vähintäänkin kolmen pääministerin aikana. Ja kun kyse on viimeisestä kaudesta, on myös pelivaraa olla se ”arvoihin johdattelija”, jos arvojohtaja termi ei kuulosta hyvältä.

Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja.