Kaksikymmentä vuotta sitten syyskuussa olin lomalla. Lapissa tunturijärven rannalla olimme juuri avaamassa samppanjapulloa ystävien saavuttua, kun kännykkään tuli viesti: lentokone on törmännyt pilvenpiirtäjään New Yorkissa. Näin tapahtunutta kertaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Kalle-Ville Lahtinen kommentissaan.
Ehkä joku pienkone, ajattelimme. Hetken kuluttua tuli toinen viesti: avatkaa televisio NYT. Syyskuun terrori-iskut olivat tapahtuneet.
Kuukautta myöhemmin naputtelin uutisia Yhdysvaltain erikoisjoukkojen toiminnasta Afganistanissa, Tutuksi tuli nimi Osama bin Laden. Ennen vuoden 2001 loppua al-Qaidaa isännöinyt Taleban oli nujerrettu ja Yhdysvallat oli varma, että bin Laden saadaan päiviltä pommittamalla Tora Boran vuoristotukikohta tuusan nuuskaksi.
Mutta bin Laden livahtikin Pakistaniin ja kuluisi kymmenen vuotta ihmisjahtia, ennen kun niin kävi.
Kuinka paljon ja kuinka turhaan. Taistelu Talebania vastaan Afganistanissa 20 vuoden ajan on ollut Yhdysvaltain pisin sota. Se on vaatinut arviolta yli 6 000 amerikkalaissotilaan ja sopimustyöntekijän hengen. Noin satatuhatta afganistanilaista siviiliä ja sotilasta on kuollut. Sota on maksanut ehkä noin 2 tuhatta miljardia dollaria.
Strategisia virheitä
Suomesta katsoen Yhdysvallat teki kummallisen oloisia päätöksiä 2000-luvun sotaretkillään sekä Afganistanissa että myöhemmin Irakissa. Afganistan oli kansainvälisen yhteisökin tukema kohde, mutta ennen kun se saatiin vakautettua, Yhdysvallat päättikin - vauhtiin päästyään - jatkaa valtiollisia järjestelyjä Irakissa.
Presidentti George Bush nuorempi halusi jatkaa siitä, mihin presidentti-isänsä lopetti Persianlahden sodassa. Bush halusi kaataa Irakin diktaattori . Nimellinen syy oli joukkotuhoaseet, mutta, kuten Time-lehti myöhemmin päätteli, Bush vain halusi sodan, luottaen, että Yhdysvaltain valtava sotakone hoitaa tämänkin käden käänteessä.