Kuvat ovat riipaisevia ja ahdistavia. Tuhannet afganistanilaiset yrittävät epätoivoissaan Kabulissa talebaneilta turvaan horisonttiin katoaviin lentokoneisiin. Ääriliikkeen edellinen valtakausi oli hirmuvaltaa.
Miten tässä näin kävi? Tarkoitan talebanien salamahyökkäystä, joka lopulta puhalsi Afganistanin hallinnon tieltään ennen kuin edes ehti sanoa Afganistanin islamilainen emiraatti.
Viime viikolla Yhdysvaltain tiedustelu arvioi, että Kabul kyllä kaatunee, mutta vasta marraskuussa.
Mitä väliä sillä, mitä Yhdysvalloissa nyt ajatellaan? Koska Yhdysvallat on viimeisin suurvalta, joka lähtee maasta hävinneenä.
Rapakon takana on alkanut maata entisestään jakava, sikäläiseen kaksipuoluejärjestelmään ”sopiva” toistensa syyttely. Kenen vika, kun näin kävi? Biden vai Trump, vai molemmat, vai jo George W. Bush ja poika-Bushin jälkeen Obama?
Suurin osan yhdysvaltalaisista ei tämän takia menetä yöuniaan. Mutta Yhdysvaltain tiedustelu oli niin ulkona korttitalon romahduksesta, että tiedustelupiireissä alkaa päitä pudota - onneksi vain kuvaannollisesti.
Traaginen loppu
Yhdysvalloissa nimittäin tiedettiin, että Afganistan korruptoituneine johtajineen ja haamusotilaineen oli huojuva talo. Tai kuten eräs tutkija sanoo, pyramidihuijaus. Ylisanoja rakastavassa sikäläisessä kielenkäytössä saa etsiä sopivaa, loppuun kulumatonta, ylisanaa epäonnistumiselle.
Yhdysvaltojen kärsivällisyyden puute paneutumiseen paikallisiin oloihin ja niiden ymmärtämiseen on kestovitsi, joka tuli traagisella tavalla taas kerran kerrottua.
Kun talebanit ajettiin jalkapatikkaan 2001, olikin kiire kaataa Saddam Hussein Irakissa. Teknologiauskoisessa kulttuurissa myös unohtuu, että satelliittikuvat ja huipputeknologia eivät kerro, mitä ihmiset ajattelevat korusanojen taustalla.
Ja jos haluaa edistää uraansa Pentagonin tai muiden kauluslaattaväen laitosten käytävillä, ikävää uutista ei kannata kertoa, kun kansalaisrohkeudesta ei usein palkita.
Afganistanilaisilla on taas taleban, mutta onko se versio 2.0?