KOMMENTTI: Lukiovertailut - aina väärin sammutettu?

Ylioppilastutkintolautakunta tekee nyt sen, mitä ehdotimme kauan sitten: julkistaa tutkinnon datan omilla verkkosivuillaan. Siitä saavat niin tiedotusvälineet kuin kansalaiset sitten askarrella omia taulukoitaan. Tuloksien julkaisemista ei yritetä enää kieltää tai edes hankaloittaa. Nyt vertailuja korkeintaan sivistyneesti halveksitaan.

Vuosien oikeustaistelu julkisen tiedon julkisuudesta

 Vuonna 2002 kansakunta  - tai ainakin koulumaailma - meni pienimuotoisesti sekaisin kun uutisoimme lukiokohtaisista tuloksista. Uutisen ulos saaminen edellytti hullua prosessia. Tiedot 30 000 ylioppilaan tuloksista piti kopioida paperitulosteista, koska sähköisesti niitä ei haluttu luovuttaa. Siinä sitä sitten neljä ihmistä istui viikon kuumassa huoneessa jättimäisten paperikasojen keskellä ja naputteli.

MTV Uutiset kävikin viisi vuotta absurdia oikeustaistelua: olivatko tutkintotulokset julkisia vain paperikasoina, mutta eivät tiedostoina? Tämä herätti epäuskoa journalistien kansainvälisissä konferensseissa. Oikeasti kyse oli siitä, että meidän ei haluttu julkaisevan vertailuja.

Viimein vuonna 2007 Korkein hallinto-oikeus antoi ratkaisun. Siitä lähtien tulokset on saatu maksua vastaan toimituksiin sähköisessä muodossa. Tänään ne ovat ilmaisia ja kaikkien saatavilla. Kehitys siis kehittyy, kuohunta vähenee, mutta yhä vertailut herättävät tunteita.

Tuhoisista turhiksi

Ranking-lista  -nimeä näistä vertailuista käytti ensimmäisen kerran silloinen opetusministeri ja sana jäi käyttöön. Sillä vertailut pannaan ruotuun: ne ovat pinnallisia ja itsestään selviä. Monelta unohtuu usein, että ylioppilastutkinto on Suomen ainoa valtakunnallinen tutkinto, verorahoilla maksetun koululaitoksen ainoa yhtenäinen oppimistulosten mittari. Kyllä sen tulosten vertaaminen pitäisi olla aivan normaali asia. Ehkä siitä nyt tuleekin sellainen.

Nykyään väitetään, että vertailut siis eivät enää ole tuhoisia vaan ainoastaan turhia. Eiväthän ne nimittäin kerro absoluuttista totuutta siitä, missä on ”Suomen paras lukio”. Ja monelta unohtuu taas, että eihän niiden koskaan ole sitä väitettykään tekevän.

Suomessa on yksi vankka uskomus: opetus on tasalaatuista aina ja ikuisesti ja kaikki opettajat ovat yhtä hyviä. Tämä on yksi syy, miksi vertailuja aikanaan pelättiin. Jos vertaamme vaikka pitkän matematiikan tuloksia eri lukioissa, niin voiko käydä niin että joku ajattelee, että jonkun lukion heikot tulokset johtuisivat jossain määrin opettajista?  Moni lukiovertailujen kriitikko takertuukin kahteen termiin: oppilasaines ja lähtötaso.

”Miksei ole verrattu lähtötasoon?”

Eli: oppilaat ovat ainesta, joihin opetuksella voidaan vaikuttaa vain pienessä määrin. Ja niin meiltä vaaditaan seuraavaa kaavaa:

ylioppilastutkintotulos - oppilasaineksen lähtötaso= lukion vaikutus.

Ongelma nyt vain sattuu olemaan se, että tuota lähtötasoa on vaikea mitata. Peruskoulun arvosanat eivät sellaiseksi kelpaa, koska ne eivät ole keskenään vertailukelpoisia. 

Viime talvena VATT julkaisi oman selvityksensä. Siinä oli laskettu lukion tuloksiin tuoma ”arvonlisä” ottamalla huomioon, että peruskoulun arvosanat vaihtelevat eri yläkoulujen välillä. Tulos: ”parhaita” lukioita ovatkin muutamat maalaislukiot. Sitä VATT ei osannut sanoa, mitä tuo arvonlisä tarkkaan ottaen olisi: opetuksen laatua vai motivaatiota. Lisää tutkimusta ehkä tarvittaisiin.

Maallikosta tuntuu melko pelottavalta se ajatus, että opiskelijat ovat kuin taikinaa, ”oppilasainesta”, johon koulu sitten kohottavan tai vähemmän onnistuneen jäljen jättää. Jokainen tietää, miten oppimisen ilo ja ahkeruus lähtee monesta asiasta: omista kyvyistä ja motivaatiosta, muiden tsempistä tai ei-tsempistä, opettajien innostuksesta. Hyvä fiilis voi nostaa heikomman suoritusta, huono dyykata hyvääkin omaa tasoaan alemmalle.

Maalaislukioiden arvoitus

Suomessakin ihmisten kotitausta vaikuttaa opintomenestykseen. Ranking-listojen aiheuttaman mielipahan seurauksena Opetushallitus teetti tutkimuksen, jossa lukioiden välisten erojen merkittävimmäksi selittäjäksi nousi opiskelijoiden äidin koulutus. Mutta tämä teoria ei selitä sitä, miksi meillä on muutamia maalaislukioita, jotka vuodesta toiseen pärjäävät ”paremmin kuin niiden pitäisi”. Maalaislukioiden arvoitusta ei varmaan koskaan selvitetä. Mutta hyvä niin. Meille maallikoille niiden hyvä menestys kertoo siitä, mitä meidän maalaisjärkemmekin sanoo: kannustuksella on väliä.

No mistä ne vertailut sitten kertovat

MTV Uutisten vertailussa otetaan mukaan jokaisen ylioppilaan jokainen kirjoittama aine, lasketaan yhteen arvosanoista muodostuvat pisteet ja jaetaan summa lukion ylioppilaiden määrällä. Vertailu kertoo siis siitä, miten eri lukioilla tämän kevään kirjoitukset keskimäärin sujuivat.

 Otamme mukaan kaikki aineet, koska neljän pakollisen tulosten vertailu kertoo nykymaailmassa tuloksista vain osittain: suurin osa kirjoittaa vähintään viisi ainetta. Meidän vertailussamme viisi laudaturia on parempi tulos kuin neljä. Jos otetaan mukaan vain pakolliset aineet, neljän ja viiden laudaturin tulokset ovat samanarvoisia. Makuasia, ehkä.

Mutta olipa menetelmä mikä hyvänsä, samat koulut keikkuvat usein listojen kärjissä ja ero häntäpäähän on selkeä.

Kun kolmetoista vuotta sitten julkaisimme ylioppilastulosten lukiokohtaiset luvut, luulimme, että nyt alkaa keskustelu siitä, ovatko ääripäät liian kaukana toisistaan. Meillä nimittäin on muutaman kymmenen lukion joukko, joka vuodesta toiseen hallitsee vertailun kärkisijoja ja hieman pienempi joukko, joka löytyy aina listan toisesta päästä. Tätä keskustelua ei koskaan syntynyt. Nykyään keskustellaan sen sijaan siitä, pitäisikö jo pienempienkin koululaisten voida vapaammin valita opinahjonsa.

Keskustelu lähtötasosta jatkuu yhä. Keskustelu siitä, onko näillä vertailuilla mitään virkaa, jatkuu yhä. Ja yhtä lailla jatkuu se, että lukiovalintaa tehtäessä pohditaan sitä, minkälainen joku lukio on: onko siellä hyvä meininki, innostavat opettajat ja tarpeeksi erilaisia kursseja tarjolla. Tämän kaiken rinnalla voi halutessaan kurkata maikkarin netistä, millaisia tuloksia eri lukioissa on keskimäärin ylioppilastutkinnossa vuosien varrella tehty. Yhtenä mittarina muiden rinnalla. Ja sellaisena mittarina, joka perustuu faktoihin.