Puhutaan velasta maajoukkuetta vastaan, oppositiosta päävalmentajaa kohtaan, vammoista, väsymyksestä... Leijonat herättää suuria tunteita, edelleenkin. Se on hyvä asia. Muuten MM-kisakieltäytymiset eivät synnyttäisi näin isoa keskustelua.
Yläkuvan videolla esittelyssä on Leijonien potentiaalinen yllätyspelaaja Kasper Björkvist.
Ongelmaa syventää nyt kontrasti. Se syntyy tällä hetkellä siitä, kun takavuosina MM-kisoja kritisoitiin kakkostason kisoiksi ja puhuttiin siitä, kuinka maailmantähdet loistavat karkeloissa poissaolollaan ja vain suomalaisstarat saattoivat lentää jopa kesken kisojen MM-kaupunkiin, ilman suurempia huilaamisia, rankan NHL-rupeaman jälkeen. Mutta nyt monikaan ei puhu siitä muutoksesta, jonka MM-kisat vaikuttaisi kokeneen pelaajien silmissä, osittain tietenkin kiitos olympiakiekon, jossa NHL-pelaajat loistivat poissaolollaan isojen urheiluorganisaatioiden kiistojen vuoksi.
Supertähdet Patrick Kanen ja Connor McDavidin johdolla rynnivät nyt MM-kisoihin. Alexandr Ovetskin nyt on perinteisesti hypännyt aina ensimmäiseen koneeseen, kun Washington on pudonnut playoffseissa. Kun samaan aikaan suomalaiset ovatkin alkaneet hylkiä kisoja, syntyy suurempi kontrasti. Se saa tilanteen näyttämään juuri nyt huonommalta kuin se olisi ehkä ollut takavuosina.
Vaikka fakta on se, että tuskin mikään seura olisi tullut varaamaan pelaajia NHL:aan juniorien SM-sarjoista tai liigajäiltä, vaan todellinen näyteikkuna pelaajille maailmalle on ollut U16-U20 -maajoukkueet, niin mistään velasta ei kannata puhua. Se on huono lähtökohta. Kaikki kiteytyy lopulta yksinkertaisesti aitoon haluun ja intoon lähteä edustamaan maataan turnauksessa, jonka arvostus ei ole suinkaan laskussa vaan kenties pienen laman jälkeen nousussa. Loukkaantumiset ja vammat ymmärtää aina, perhesyytkin erittäin hyvin, mutta muuten maajoukkue-edustuksesta kieltäytymistä ei pitäisi olla selittelemässä.