Lauri Marjamäki teki kaikin puolin fiksusti valitessaan Sebastian Ahon ja Patrik Laineen World Cup -joukkueeseen.
Patrik Laineella on vyöllään nolla NHL-ottelua. Hän on yhä kokematon miesten peleissä. MM-kisoissa nuorukaiselle sattui useita pahoja kiekonmenetyksiä. Hän ei tehnyt isoja maita vastaan yhtään maalia ja pelasi ajoittain suorastaan heikosti.
Laineen pelissä on muitakin heikkouksia, ja hänellä on kapeassa pohjoisamerikkalaisessa kaukalossa huomattavasti vähemmän aikaa viritellä pyssyään. Kiekon uhkarohkeaan kuskailuun ei ole varaa Sidney Crosbyn tai Jevgeni Malkinin kaltaisia pelaajia vastaan.
Nämä ovat argumentteja, joiden perusteella Laineen olisi voinut jättää pois Leijonien World Cup -joukkueesta. Mutta Lauri Marjamäki päätti toisin. Ja hyvä niin.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lopulta kaikki tiivistyy siihen, että Suomella ei ole korvata Lainetta paremmalla saman roolin pelaajalla. Eli ahnaalla maalipyssyllä ja ylivoimahailla. Tuomo Ruutu? Ei. Juhamatti Aaltonen? Ei. Teemu Pulkkinen? Ei. Ja niin edelleen.
Jokisen haamu kummitteli
Samalla Marjamäki välttää Jukka Jalosen kohtalon, joka jätti valitsematta Jussi Jokisen Vancouverin olympialaisiin. Tilanne oli tyystin erilainen kuin nyt, sillä Jokinen oli jo tuolloin marinoitunut NHL-mies.
