Kielenkäyttö työmarkkinoilla on joskus kovaa. Järjen käyttöäkään ei ole kielletty, mutta välillä se, mikä on yhdelle järkevää, on toiselle mahdotonta. Irtisanomislakikiistassa on kaikki mahdollisuudet suuriin vahinkoihin, vaikka itse asia on pieni.
Poliittiset lakot laajenevat ja mikä pahinta, kiistasta on tullut periaatteellinen. Hallitus ajaa työllisyysperusteilla irtisanomisten helpottamista alle 10 työntekijän yrityksissä, ja sillä on takanaan eduskunnan enemmistö. Ay-liike pitää keinoa työntekijöitä eriarvoistavana ja tehottomana ja vaatii hallitusta perumaan lakihankkeen poliittisten lakkojen voimalla.
Kumpikaan ei anna periksi. Pattitilanne. Vanhalla ay-kielellä nyt katsotaan, kummalla perse kestää merivettä paremmin.
Mitä seuraavaksi?
Jos ay-liike - SAK edellä - ottaa todella kovat keinot käyttöön, niin vahingot taloudelle ja ihmisten arjelle pakottavat hallituksen taipumaan. Viimeiselle rannalle meno ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu. Julkinen mielipide voi kääntyä ay-liikettä vastaan ja oma jäsenistökin saattaa pitää äärikeinoja kohtuuttomina. Varsinkin jos moni vielä menettää palkkatulojaan kiistassa, joka ei välttämättä itseä koske.
Toisaalta myös hallitus ottaa riskin. Irtisanomislain työllisyysvaikutukset ovat pitkälti Suomen Yrittäjien arvioiden varassa, mutta vahingon vaara lakkojen kautta on suuri. Vielä suurempi vaara on, että vastakkainasettelu työmarkkinoilla kovenee ja viimeinenkin kilpailukykysopimuksen kaltainen yhteisvastuun oras kuivuu.
Viisainta olisi löytää joku vaihtoehtoinen järkevä ratkaisu. Tai edes joku ratkaisu, joka auttaisi sekä hallitusta että lakkokenraaleja säilyttämään kasvonsa. Se ei monien kiveen hakattujen reunaehtojen takia ole helppoa, mutta ennenkin luovuutta on tarvittaessa löytynyt.