Itse lapsena kiusaamisen kohteeksi joutunut aikuinen voi tunnistaa kiusatun jo kaukaa. Joskus kiusattu lapsi ei välttämättä edes itse ymmärrä joutuneensa silmätikuksi tai mikä pahempaa – syrjityksi. Miten siis toimia?
”Juttelen tallilla mukavia poloisen, surumielisen pikkutytön kanssa, jolle kukaan muu ei juttele takaisin, vaikka hän yrittää kysellä toisilta tytöiltä miten heidän ratsastustuntinsa meni, mikä hevosista on heidän lempparinsa, pelottaako ketään muuta ensi viikolla häämöttävä estetunti. Kukaan tytöistä ei vastaa hänelle, pyörittelevät vain silmiään, kihertävät keskenään.
Tytöllä on hiljainen, varovainen ääni, melankolinen katse, hiukset silmillä, hartiat jännittyneinä.”
Näin kirjoitin 20. elokuuta 2015 Facebookissa. Tuon pienen tytön kohtaaminen pysäytti.
Tällaisia tarinoita olisi arvatenkin vaikka muille jakaa.
”Tatuoituna karvanaamana” tituleerattu Jesse Teräsahde nousi pikavauhtia suomalaisten tietoisuuteen kiusatun pojan puolustajana. MTV Uutiset uutisoi viikolla 37, kuinka Teräsahde puuttui bussissa havaitsemaansa kiusaamistilanteeseen esimerkillisellä tavalla. Sen sijaan, että hän olisi älähtänyt neljälle nimittelyä ja tavaroita heitelleelle kiusaajapojalle, hän menikin kiusatun pojan tueksi ja tervehti tätä. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan.


