Media on täyttynyt huolestuttavista uutiskuvista, jotka tulevat Suomesta. Kuvissa jonotetaan kauppakeskukseen Helsingissä ja juhlitaan porukassa Levillä. Näitä yhteiskuvia ei pitäisi joutua näkemään.
Suomi on siirtynyt poikkeusoloihin. Hallitus on määrännyt meidät pysymään kotona ja välttämään tarpeettomia kohtaamisia. Poliisi valvoo sitä, etteivät suuret joukot kokoonnu yhteen.
Rajat ovat kiinni. Desinfiointiaine haisee. Lääkkeiden myyntiä rajoitetaan. Vessapaperia on vaikea löytää. Jatkuva pesu kuivattaa kädet.
Etätöissä pastaa kuluu, koululainen riehuu ja pinna palaa. Mummoa ei saa nähdä. Kavereilta peruuntuvat työt. Euroviisuja ei tule. Tyhjässä lounasruokalassa joku kauhoo leivitettyä kalaa lautaselle kertakäyttöhanskat kädessä. Haaveilu Huuhkajien EM-unelmasta jatkuu. Iltaisin ahdistaa.
Suomessa ja Euroopassa eletään arkea, jollaiseen harva on tottunut. Kuvat ihmisistä kauppakeskuksissa ja ravintoloissa osoittavat, miten vaikea tilanteen vakavuutta on hahmottaa. Ja ymmärtäähän sen.
Kaikkia koronavirus ei pelota ja moni haluaa tukea varsinkin pienyrittäjiä, joilla menee nyt surkeasti.
Kävin itsekin vielä viikonloppuna ravintolassa syömässä. En tiedä, oliko se fiksua. Vaikka ajatuksena olisi auttaa pulassa olevaa, turhat ihmiskontaktit tekevät rajoitustoimia tyhjäksi.
Ei hallitus vitsillä sano, että nyt ei ehkä ole järkevää järjestää kaikille lapsille yhteistä kouluruokailua. Perusoikeuksiin kajotaan vain, kun on pakko.
Suomi yrittää estää uhkakuvia toteutumasta
Koronavirus on useimmilla lievä, mutta osalla hengenvaarallinen. Jos tartutamme toisiamme vauhdilla, liian moni saattaa sairastua vakavasti samanaikaisesti. Silloin hoitajien ja lääkäreiden kädet sekä sairaalapaikat voivat loppua kesken. Pahimmassa tapauksessa joudutaan valitsemaan, ketä hoidetaan.